Positiivinen yllätys.
Waltari tunnetaan monipuolisena yhtyeenä. Se sekoittelee ihan luontevan kuuloisesti rappia, Rammsteinin henkistä konepoljentoa, sankarikitarasooloja ja vaikkapa joikua – halutessaan yhdessä ja samassa biisissä.
Ehkä tämä on syy sille, että Waltari on 2000-luvun Suomessa enemmän tunnettu kuin suosittu. Waltaria ei enää näe rockfestivaaleilla eivätkä sen levyt yleensä edes käväise top 10:ssä, vaikka bändin tietävät nimeltä kaikki. Waltari on kiertolainen, joka ei halua valita leiriään.
Ainakin minulta on useimmiten mennyt ohi, kun Waltarilta on ilmestynyt uusi levy. Olen tähän mennessä yhdistänyt Waltarin mielessäni lähinnä laulaja Kärtsyn kamaliin irvistyskuviin, joissa hän näyttää Hulkin ja Pelle Hermannin sekasikiöltä.
Waltarin 2000-luvun tuotantoa esittelevän The 2nd Decade – In the Cradle -kokoelman perusteella on sääli, että en ole aiemmin kunnolla perehtynyt tai joutunut perehtymään Waltarin musiikilliseen puoleen. Waltari osaa soittaa, laulaa, säveltää ja tuottaa. Tämän kokoelman enemmistö koostuu hyvistä biiseistä.