Urponnimiseltä bändiltä lisää kelvollista heavyrockia
Saatteessa Widescreen Mode kertoo inspiroituneensa tälle kakkosalbumilleen ihan Slayerista ja Testamentista. Häiveitä thrash-mylvinnästä kuuluu melko vähänlaisesti, pikemminkin tööttäyksensä on synahöysteisen modernin vaihtoehtometallin hyvää perusantia. Vähän kuin laimennettua Diabloa.
Bändin ulosanti on osaavaa ja oikeaoppisen tyrnää, joskin siitä on tuotannossa kuivattu liiaksi hikeä pois. Junttausta kannattelee Samu Brusilan laulu, joka on varsin monipuolista ja oikein ansiokasta – lukuun ottamatta metallilaulajien helmasyntiä, kankeahkoa ääntämistä.
The Hanging Man on yleiskuvaltaan varsin ok metallikiekko, ja osoittauu odotuksia paremmaksi tekeleeksi. Joukossa on useampiakin hienoja hetkiä. Sekä kappaleiden että kokonaisuuden monimuotoisuus osoittaa kiitettävää kunnianhimoa.
Materiaalin ääripäinä toimivat laimean radioystävällinen kärkibiisi Serotonin ja mielenkiintoiselta Rammsteinin käsittelemältä Kraftwerkiltä kuulostava The Robots (ei sukua). Ilmaisun räyhäkkäämpi osasto toimii parhaiten, ja onneksi juuri sitä levyllä on jykevä annos.