Perusjätkien punnerruksessa on pakkopullan sivumaku
”Play loud enough to achieve the maximum effect of rock’n’roll!” Sinänsä sovelias vinkki. Wolverin tapauksessa nuppien kaakkoistaminen ei kuitenkaan yksin riitä armottomien kicksien saamiseen. Punaista lankaa ja tarttuvampia sävellyksiä kaivataan. Biiseistä tuntuu ydin puuttuvan paria potentiaalin kunnolla esiin nostavaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Kuraahan tämä ei missään nimessä ole. Jätkät punnertavat perusrockiaan tosissaan ja kelpo taidoin. Debyyttialbumillaan kvartetti jättää kuitenkin hieman pakkopullamaisen sivumaun. Yliyrittäminen poikkeaa kutsumattomana vieraana pirtissä moneen kertaan.
Ehkä jo seuraavalla levyllään yhtye löytää itsensä ja ties millaisia kultajyviä. Nyt niin indierockista, grungesta kuin tilutteluheavystakin osia lainaileva kokonaisuus jää keskinkertaiseksi. Parhaita ovat ne hetket, jolloin ryhmä on lähimpänä Hanoi Rocksia ja vanhaa Guns N' Rosesia. Silloin se tuntuisi pelaavan luontaisimmalla kentällään.