Kova ydin ja kovin vähän ideoita.
Lahtelainen Full House on tullut tunnetuksi geneerisen mutta tasaisen laadukkaan hardcore-punkin julkaisijana. Lappeenrantalainen Worth the Pain osuu tähän kuvioon kuin Vansin Old School -tossu hc-keikalla kieppuvan kansanosan otsalohkoon.
Voi olla turha valitusvirsi, mutta kyllä näiltäkin julkaisuilta toivoisi joskus muutakin uutta kuin biisien nimet, jotka nekin noudattavat tuttua ”kunnioitan kunniakkaita asioita ja seison omilla jaloillani” -linjaa. Worth the Painin erottaa kilpakumppaneistaan laulaja Joonas Halmelan kireä ääni, joka ilmentää tuskaa mainiosti, mikä lienee tarkoituskin.
Hardcoren metallisempaa laitaa tamppaava yhtye on ollut yhdessä jo vuosia, mutta tämä on silti vasta heidän ensimmäinen julkaisunsa. Kappaleita ei siis ole hutaistu nopeasti kasaan, mutta siitä huolimatta plus-puolelle jää vain tiukka yhteensoittotaito. Worth the Painin paahto on niin geneeristä, ettei sitä levylle puristettuna oikein jaksa kuunnella. Livenä juttu on kokonaan toinen, sen yhtye on ehtinyt olemassaolonsa aikana todistaa.