Bitch-elektroa, jota jaksaa jopa kuunnella.
Äkkiseltään on vaikea keksiä mitään haukotuttavampaa musiikillista ilmiötä kuin Peachesin ja Princess Superstarin edustama törkyturpainen bitch-elektro. Hienoja naisia ja varmasti kovia panemaan, ei siinä mitään, mutta eipä heidän irstailukeskeisiä bailubiisejään jaksa kuunnella kuin muutaman biisin kerta-annoksina.
Floridalaisduo Yo Majestyn esikoisalbumin biisilista saakin kaltaiseni puolitosikon huolestumaan: Fucked Up, Booty Klap, Grindin’ and Shakin’ ja niin edelleen, neljätoista kertaa.
Mutta ihme ja kumma, Futuristically Speaking… Never Be Afraid maistuu ihan mukavalle. Shunda K ei ole kummoinen räppäri eikä Jwl B osaa ainakaan laulaa, mutta ihan vetävästi kaksikko irrottelee.
NME:n hehkuttaman, The Gossipin ja CSS:n kanssa kiertäneen Yo Majestyn yksinkertainen elektrohiphop-resepti on maistuvimmillaan melodisessa Blame It on the Changessa ja hitaan funkyssa Get Down on the Floorissa. Ähky iskee vasta loppumetreillä, kun pitäisi vielä jaksaa ”bailata ankarasti” (Party Hardy).
Kelpo levy, mutta kesällä julkaistu Kryptonite Pussy EP ajaa saman asian tehokkaammin ja taloudellisemmin.