Brittipopin rillipäisin yhtye laajenee ja lämpenee.
Young Knives toi rillipäistä, näsäviisasta näkökulmaa brittiläisen post-punkin uuteen aaltoon kahden vuoden takaisella albumillaan Voices of Animals and Men. Levy poiki kolme Top 40 -hittiä (”Hot summer / hot, hot summer!”) ja Mercury Prize -ehdokkuuden, mutta aivan brittipopin etujoukkoihin se ei onnistunut oxfordilaisyhtyettä viemään.
Superabundancen tasaisen korkea laatu hämmästyttää sillisalaattimaisen Voices of Animals and Menin jälkeen. Levyltä löytyy puolentusinaa potentiaalista Franz-Kaiser-Automatic-tyylistä indiediskohittiä (parhaana Counters ”we’re not numbers” -huudatuksineen), joiden kertosäkeet iskostuvat kerrasta päähän.
Mutta ei siinä kaikki. Superabundancella Young Knives on vaihtanut tuottajaa Gang of Fourin Andy Gillistä Tony Dooganiin (Belle & Sebastian, Mogwai, The Delgados), ja levy onkin soundiltaan lämpimämpi ja tyyliltään laajempi kuin edeltäjänsä, vaikka sitä ei tutun kulmikkaasti nakuttavien singlekappaleiden Terra Firman ja Up All Nightin perusteella arvaisikaan.
I Can Hardly See Them tuo mieleen myöhäisvaiheen Wiren taidekokeilut, Mummy Light the Fire on oudosti junnaava folk-mantra ja Turn Tail kurottelee eeppisemmän brittirockin reviirille.
Kaikki kokeilut eivät osu nappiin, mutta saavat uskomaan, että Young Knives selviää trendi-ilmaston muutoksista tulevaisuudessakin.