Monikymmenvuotisen uran musiikin parissa tehnyt outolintu Jimi Tenor on tehnyt syrjähypyn elokuvamusiikin pariin. Hän sävelsi musiikin Night Visions -festivaalilla esitettävään espanjalaiseen Finisterrae-taideleffaan, ja tulostavoitteista vapaa toimintaympäristö oli miehelle omiaan.
Teksti: Pietari Raekallio, kuva: Astrid Lehto
Rytmimusiikin monitaituri Jimi Tenor on jälleen mukana mielenkiintoisessa projektissa: hän on askarrellut Rotterdamin elokuvafestivaalien pääpalkinnonkin voittaneen Finisterrae-elokuvan äänimaailman. Lahden kasvatti tuskin herättää kotimaassaan suurta kohinaa uusimmalla työllään, mutta kovin innostunut hän tuntuu olevan Helsingin Night Visions -festareilla huhtikuun 1.–2.4. esitettävästä teoksesta.
Maailmalla vähintäänkin kulttimainetta nauttiva ja Suomessakin kriitikoiden arvostuksen ansainnut Jimi Tenor on kotimaassaan suurelle yleisölle outo nimi. Tämä johtuu ehkä siitkäkin, että hän poukkoilee projektista ja tyylilajista toiseen ilman sen suurempia päämääriä. Hyviä suhteita on kuitenkin muodostunut matkan varrella sinne tänne. Finisterraen äänittäminenkin potkaistiin käyntiin suhteilla.
”Leffan ohjaaja Sergio Caballero Lecha on vanha tuttu Sonarin (Barcelonassa vuosittain järjestettävä elektronisen musiikin festivaali) kautta. Hän halusi mut mukaan ja tuli lopulta puolentoista viikon ajaksi mun luo. Se homma oli pelkästään hauskaa. Mikään ei ole oikeastaan helpompaa, koska elokuvamusiikissa voi keksiä mitä vain haluaa”, Tenor hehkuttaa.
Erot tavallisen levymusiikin tekoon kävivät heti alussa selväksi. Tenor on kuin uudesta jännästä valinnaisaineesta innostunut koululainen kertoessaan reilun viikon mittaisen urakan kulusta.
”Äänittämisessä on sellaisia kikkoja, joita olen aina halunnu kokeilla. Hajoitettiin oluttölkkejä ja raavittiin kannelta, eikä oikeasti seinää, kuten leffassa tehdään”, Tenor kertoo.
”Normaalista musiikista tämä projekti eroaa siinä, että nyt musiikissa on vain yksi elementti. Esimerkiksi vain yksi huilu soi kerrallaan. Kerroksittaista moniäänisyyttä ei niinkään ole, vaan kaikki soittimet soittavat samaa. Tässä en niinkään erota musaa ja äänitehosteita toisistaan.”
Elokuvan genre tuntuu sopivan hyvin artistin omaan makuun.
”Leffa on tosi mainio, sellainen humoristinen taideleffa, jota voisin itsekin katsoa. Aika kaikkiruokainen olen leffojen suhteen. Oikeastaan se menee niin, että mitä oudompi, sitä parempi.”
Sama pätee Tenorin koko uraan. Mitään johdonmukaista tai määrätietoista linjaa hänen urastaan on hankala vetää, mistä osaltaan kertovat hänen omista tekemisistään käyttämänsä verbit: hän sähläilee, räpsäilee, kikkailee ja ruuvailee sen sijaan, että vaikka soittaisi tai valokuvaisi.
Jotain suuria kaaria voi silti vetää. Ehkä hänen alkuaikojensa vuoroin elektronisen, vuoroin rockahtavan musiikin hikisyys tuntuu iän myötä kuivuneen salonkikelpoisemman jazzin ja funkin tieltä. Sehän tietysti karistaa kärryiltä entistäkin useampia suomalaisia.
Tenor ei mieti levyä tehdessään, kuka sitä ostaa. Silti musiikin myyntimäärät huolestuttavat.
”Mitäpä minä sille levymyynnille voisin tehdä. On tässä kuitenkin ollut levy-yhtiössä pieni kriisi, kun ei ole tietoa, mistä se raha tulisi takaisin. Viime vuosina on omien levyjen myynti laskenut ihan tuntuvasti. Levy-yhtiön edustajana en julkaisisi nykyään oikein mitään”, 1980-luvulta asti levyttänyt Tenor myöntää.
Hän tuntuu olevan vanhan liiton musiikinkuluttaja, sillä kysymykset Spotifysta eivät herätä mitään mainitsemisen arvoisia reaktioita. Sen sijaan kirjaston valikoimat sytyttävät Tenorin heti kertomaan mahtavista uusista ja vanhoista löydöistään sekä reggaen noususta Suomessa kirjastolaitoksen avulla.
”Jossain iTunesissa mun biisiä on ladattu kokonaiset kaksi kertaa ja siitä tulee rahaa nolla senttiä. Mutta mun ei onneksi tarvi miettiä, kuinka paljon biisi tulee myymään. Kappaleita tulee vaan tehtyä.”
Ainakin hän itse tuntuu ainakin saavan kiksejä tekemisistään. Viime vuosien kohokohtia hänelle on ollut yhden albumin ja usean keikan tekeminen vanhan idolinsa, afrobeatin legendan Tony Allenin kanssa.
”Tony Allenin homma oli radikaali ero kaikkiin aiempiin juttuihin. Se yhteistyö tuntui aluksi tosi kaukaa haetulta. Ollaan nyt keikkailtu paljon ja yritetään tehdä vielä yhdessä ainakin yks levy. Ensi kesänä on myös tulossa yhteinen festarikeikka Maailma kylässä -festareilla. Nyt siihen ajatukseen on siis jo tottunut, kun saa soittaa sen kanssa. Uskaltaa jutella sille jo ihan normaalisti.”
www.nightvisions.info – www.jimitenor.com
Tällaista meininkiä Finisterraessa:
FINISTERRAE – Etapa | Sintonizando from Sónar on Vimeo.
FINISTERRAE – Stage | Fishing from Sónar on Vimeo.
FINISTERRAE – Etapa | Mrs García (English) from Sónar on Vimeo.