Haastattelussa Shining – Kuin John Coltranen ja Meshuggahin epäpyhä liitto

01.03.2012

Metallimusiikkia on aikojen saatossa yhdistelty miltei jokaiseen kuviteltavissa olevaan musiikkityyliin. Lauantaina 3. maaliskuuta Tavastialla esiintyvän norjalaisbändin Shiningin yhdistelmä on yksi persoonallisimmista: blackjazziksi musiikkiaan kutsuva yhtye sekoittaa jazzia ja rankempaa metallia.

Teksti: Tapio Ahola, kuva: Alexander Benjaminsen

Akustisena jazz-yhtyeenä uransa aloittanut Shining on kehittänyt soundin, jolle ei vertaista helpolla löydy. Koulutettujen jazz-muusikoiden sekopäinen fuusiomätke ei takuulla ole kaikkien mieleen, mutta toisaalta Shining on onnistunut keräämään itselleen kannattajia niin jazz-ihmisten kuin metallipäiden keskuudesta.

Sähköpostitse haastatteluun vastannut Shining-nokkamies Jørgen Munkeby kertoo, että blackjazz-soundi ei syntynyt sattumalta.

”Kyse on ehdottomasti selkeästä visiosta. Kasvettuani metallimusiikin parissa ja vietettyäni sitten kymmenen vuotta opiskelemassa jazzia, minulla oli molemmat genret verissä. Aloimme tutkia erilaisia mahdollisuuksia yhdistää jazz ja metalli 2004. 2009, kun aloimme tehdä Blackjazz-albumia, olimme löytäneet meille luontevalta tuntuvan tavan sekoittaa näitä genrejä.”

Shiningin visio on todellakin ollut selkeä, sillä Munkeby osaa listata bändin vaikutteita hyvin yksityiskohtaisella tasolla.


”Saksofonin soitossa jätimme pois Michael Breckerin ja varhaisen John Coltranen tyylit, ja keskityimme Coltranen myöhäiskauteen, Albert Ayleriin ja ripaukseen John Zornin vikinää. Mitä tulee kollektiiviseen improvisaatioon, käytimme joitain osia Ornette Colemanin tavassa esittää melodioita ja kirjoittaa osia. Me myös eliminoimme monia standardisointukuvioita ja keskityimme enemmän modaaliseen ja polytonaaliseen kirjoittamiseen. Rytmielementeissä olemme käyttäneet joitain Meshuggahin kieroja rytmikuvioita ja myös Olivier Messiaenin tapaa jakaa aika pienempiin ydinosiin. Itse soitto on taas enemmänkin industrialia. Näin voimme soittaa groovysti, mutta silti ylläpitää kovan soundin ja välttää yhteyksiä souliin ja funkiin. Ja varsinainen soittotyylimme on hyvin fyysinen ja raaka.”

Nyt blackjazziin on mahdollista tutustua myös tuoreen, sekä cd:nä että dvd:nä julkaistun Live Blackjazz -konserttitaltioinnin kautta. Apua julkaisuun Shining sai varsin yllättävältä taholta – legendaariselta norjalaiselta A-ha-synapopyhtyeeltä.

”Vuonna 2010 Shining voitti A-han tarjoaman ison apurahan. Tässä prosessissa olin A-han kosketintoittaja Magne Furuholmenin kanssa tekemisessä moneen otteeseen, ja hän oli aina hyvin cool meitä kohtaan. On hyvin kallista saada livealbumi näyttämään ja kuulostamaan hyvältä, ja A-halta saamamme raha oli pääsyy siihen että pystyimme toteuttamaan homman ammattimaisesti.”

”Oikeastaan olemme edelleen yhteydessä Magnen kanssa aina silloin tällöin. Vain muutama viikko sitten hän pyysi meitä remiksaamaan uudelle bändilleen Apparatjikille, jolla on mukana Pharrel Williams. Työstin koko biisin uudelleen, lisäsin valittavaa Blackjazz-saksofonia, aggressiivisia särökitaroita ja painajaismaisia syntikoita, ja lopputuloksesta tuli mahtava!”

Mitä levyjä suosittelisit metallidiggarille, joka haluaa päästä sisälle jazzin maailmaan?

”Itse innostuin jazzizsta John Coltranen Crescent-albumin myötä. Suosittelisin myös Coltranen levyjä Giant Steps, Meditations, Expression ja The Olatunji Concert. Muilta artisteilta suosittelisin seuraavia levyjä: Miles Davis: Bitches Brew, Miles Davis: Live at the Fillmore East, Michael Brecker: Don’t Do This at Home, Michael Brecker: Michael Brecker ja George Garzone: The Fringe In New York.”

Osallistu myös Rumban Shining-kilpailuun ja voit voittaa liput itsellesi ja kaverillesi lauantain Tavastian-keikalle!