Kauko Röyhkä ja Riku Mattila julkaisevat toukokuussa jatkoa kahden vuoden takaiselle nimettömälle menestyslevylleen. Tänään yhtyeen Facebook-sivulla esiteltiin kaksi uutta kappaletta, joiden perusteella luvassa on aiempaa popimpaa Röyhkää. Lue tätä miehen mietteet uusista tuulista.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Johanna Viljakainen
Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan edellinen nimetön albumi sai ilmestymisvuotenaan 2008 kriitikot suunniltaan. Levy komeili varmaan jokaisen musiikkilehden ”vuoden kovimmat”-listalla, ja arvioissa alle neljän tähden saalis oli harvinaisuus. Tai olikohan edes sellaisia?
Kuluttajatkin innostuivat: Narttu-kokoonpanon voimakaksikon pitkästä aikaa yhdistänyt levy nousi Suomen albumilistan toiselle sijalle ja viihtyi listalla kahdeksan viikkoa.
Niinpä parivaljakon 18. toukokuuta julkaistavalta Kaksi lensi tuulen mukaan -uutuuslevyltä odotetaan paljon. Yleisölle tarjottiin tänään ensimmäiset näytteet tulevasta, kun artistit esittelivät kaksi uutta biisiä yhtyeensä Facebook-sivulla.
Edelliseltä levyltä kuultiin ensimmäisenä tummasävyinen Helvetti, joka nousi kertakuulemalta Röyhkän kaikkien aikojen kovimpien töiden joukkoon. Tällä kertaa Vanhan ajan filmissä– ja Sinä-kappaleet ovat aurinkoisempia, iskelmällisempiä ja kepeämpiä. 12-kielisen akustisen kitaran sijaan biiseillä raikaa perinteinen sähkökitara, ja sanoituksetkin edustavat Röyhkän salonkikelpoisempaa puolta.
Onko tiedossa suunnanmuutos kohti aurinkoisempia fiiliksiä, Kauko Röyhkä?
”Nämähän ovat sinkkubiisejä, jotka ovat levyn kevyimmästä päästä. Minä ja Riku halusimme mukaan Vanhan ajan filmissä -biisin, koska se tuntui popimman laidan matskusta vahvimmalta. Sinä oli levy-yhtiön toive. Levyltä löytyy kyllä muunkin tyyppisiä kappaleita”, Röyhkä kertoo puhelimessa.
”En nyt tiedä, ovatko uudet biisit ’aurinkoisempia’, mutta kyllä me haluttiin tehdä tällä kertaa enemmän poplevy. Ei ole mitään syytä toistaa edellistä albumia. Sanottaisiinko, että uusi levy on aika dynaaminen. Siinä on aika paljon sellaisia voimallisia biisejä. En nyt tiedä, voiko niitä sanoa rankoiksi, mutta voimallisia. Tunnelmalevyä ei ole tulossa, vaikka on siellä jokunen sellainenkin kappale.”
Uudet biisit tuntuvat nopean gallupin perusteella saaneen ristiriitaisen vastaanoton. Osa kuulijoista pitää, osa ihmettelee iskelmällistä otetta.
Röyhkä on tehnyt musiikkia jo vuosikymmeniä. Jännittääkö häntä edelleen, millaisen vastaanoton uusi tuotanto saa? Vai onko se ihan sama?
”Ei minua tämän uuden levyn kohdalla jännitä. Olen ihan varma, että siitä tykätään. Singlejen vastaanotto on vähän eri asia, kun niiksi valitaan kappaleet, joiden toivotaan pääsevän radiosoittoon. Se on tietenkin nykyään melkein mahdotonta, mutta kuitenkin”, Röyhkä vastaa.
Uutuusalbumi työstettiin valtavasta kappalemassasta. Röyhkä kertoo säveltäneensä kahdessa vuodessa ”noin 140 kappaletta”, joista valittiin levytettäväksi 15. Näistäkin raakattiin vielä kaksi pois.
140 biisiä parissa vuodessa, huh. Sehän on biisi tai pari per viikko. Melkoinen tahti laulumiehellä.
”Joo, mulla oli sellaisia periodeja, että saatoin tehdä kymmenkunta biisiä lyhyessä ajassa, joskus pari kolme biisiä päivässä”, Röyhkä kertoo.
”Tämä oli sikäli hauska levy, kun ei ollut mitään valmiita suuntaviivoja. Riku ei sanonut yhtään, millaista musaa se halusi mukaan, joten tein ihan kaikenlaisia biisejä. Jotkut olivat rap-tyylisiä, jotkut soulahtavia ja jotkut rockahtavia. Näistä valittiin sitten mukaan enimmäkseen melodisia pop-biisejä.”
Entä levyn soundimaailma? Edellinen albumi sai kiitosta ilmavasta soundistaan, jota akustiset soittimet hallitsivat. Onko uudella levyllä tiedossa tavallista sähkökitaravetoista bändisoundia?
”Kyllä ne edellisen levyn akustiset kitarat ja vastaavat haluttiin säilyttää, siinä suhteessa ei ole tulossa suurta muutosta. Soundimaailma oli kuitenkin minusta yksi viime levyn hyvistä puolista. Näiltä singlebiiseiltä sitä ei niin kuule, mutta kokonaisuutena äänimaailma on aiemman levyn kaltainen. Puhaltimiakin löytyy edeltäjän tavoin, esimerkiksi Jimi Tenor kävi soittamassa huilua.”