Pelimies Kaarle Viikate vei toimittajan uhkapeliluolaan – Kuka kynittiin, kuka korjasi potin?

Viikate teki cover-levyn Motörheadin kappaleista. Motörheadin tunnetuin kappale kertoo uhkapelaamisesta. Viikatteen Kaarle tykkää uhkapelaamisesta. Onko tämä kaikki vain suurta sattumaa, pian se selviää.

Teksti: Otso Karhu, kuvat: Jari Lam

Vaikka on vappuaatto, en olisi uskonut päätyväni Casino Helsinkiin jo keskipäivällä. Tapaan ovella nahkaliivissä ja sliipatussa tukassa sonnustelevan laulajan Kaarle Viikatteen, jonka uhkapeliharrastus tuo meidät kaupungin suurimpaan rulettiluolaan.

Vappunaamari ja Vergi pysyvät kassissani, sillä kultamaalilla vuorattu unelmatehdas kiiltää kuin uusi. Elokuvista tuttuja sikarinsavuisia huoneita, puolialastomia naisia tai meskaliinipäistä Johnny Deppiä ei näy missään. Kaarlekin tilaa baaritiskillä vain soodan.

“Voin juoda Jack Daniel’s -kolaa tai jallukolaa lyhyenä. Ammattilaiset juovat kuitenkin aina soodaa”, hän selventää.

Valtava kasino on vielä siisti ja hiljainen, mutta voin kuvitella James Bondin istumassa pokeripöydän ääressä dry martini kädessään. Näistä tunnelmista Kaarlekin aloitti pelinsä.

“Homma alkoi lukion marjapussipeleistä. Emme käyttäneet rahapanoksia, mutta ajanvietteenäkin pelasi helposti aamuviiteen. Ihailin agentti- ja villin lännen maailmaa. Cocktailit, kauniit tuttavat ja uhkapelit. Pidimme joskus Bond-iltojakin, mutta Lucky Lukeksi minulla on liian paha hevosallergia.”

Istumme Black Jack -pöytään. Oma Bond-elämäni tiivistyy yläasteen tulosvetoihin, joissa varma peli tuntui pettävän aina. Pelimestari kertaa sääntöjä, mutta miehen ylisulava korttien käsittelytekniikka on viedä huomioni. Tarkoitus on voittaa talo ja saada omien korttien yhteisluku lähelle numeroa 21.

Pelinappulani siirtyvät talon voittoihin uhkaavalla nopeudella, Kaarlen voittopino lähinnä kasvaa.

“Pidän Black Jackista. Pokeri kiinnostaa, mutta se vaatisi minulta puuttuvaa pitkäjänteisyyttä. Sama albumien kanssa. Jotkut hiovat levyjään vuosia, minulla ei ole hermoja siihen”, Kaarle kertoo.

“En harrasta tätä vakavissani. Yleisin uhkapelitilanteeni on sellainen, että änkeän eläkeläisten sekaan lähimarketissa. Kolikoita mummorulliin.”

Keikoista ja työmäärästä riippuen Kaarle pelaa noin neljästi viikossa. Hänen suurin kertavoittonsa on kaksisataa euroa, häviötä on tullut noin kolmesataa. Miehellä on niin vahva tekniikka, ettei kasinolta tule lähdettyä pelkkä tynnyri päällä.

“Pidän pelirahat erillisenä käteisenä. Niiden loppuessa laitan liinat kiinni. Kolikkopeleihin tulleet kortti- ja mobiilimaksutavat ovat iso riski, niillä kuluttaa helposti omaisuuden. En ole kuullut kenenkään lyhentävän asuntolainaansa Kulta-Jaskalla”, Kaarle kertoo.

“Pelikontrollissa on kyse samasta kuin viinan kanssa. Kun huomaa pelanneensa ruokarahat, iskee vitutus. Jos pelin jälkeen vituttaa, on se merkki lopettaa. Pitää nauttia, ja jos ei nauti, ei kannata.”

Aloitamme viiden kierroksen Black Jack -turnauksen. Kaarlella on selvästi taktiikka, joka kuitenkin piiloutuu keskittyneiden kasvojen taakse. Itse laitan merkkejä pöytään säästeliäästi, jotta häviäisin hitaammin.

“Ja kahdeksantoista ja kaksikymmentäkolme ja yli, ja talo voittaa”, pelimestari selventää.

Viime viikolla Viikate julkaisi Motörhead-covereita sisältävän albumin Panosvyö. Onko Ace of Spades virallinen kisabiisi?

Lemmy viljelee kyllä pelimaailmasanastoa. Olen kuunnellut Motörheadia vuodesta 1987, mutta silloin meiltä puuttui soittotaito ja riittävän nopeat elämäntavat. Vaikka Ace of Spades on pelielämän klassikkoanthem, on paras uhkapelikappale silti Tapio Rautavaaran Korttipakka. Kuten laulu kertoo, ei pakka ole vain peliväline. Se on paljon muutakin.”

Viimeinen kierros, all in ja osien kääntyminen. Talo kahmii Kaarlen pelimerkit mutta häviää hatusta heitetylle pakalleni. Rumba nauraa viimeisenä, ja 2,5 euron voitto lisätään Pop Median vuosibudjettiin. Olen jo koukussa.

Artikkeli on julkaistu Rumbassa 5/14.