Se Räjäyttäjistä muistetaankin joka yhteydessä mainita, että yhtye on nimenomaan keikkabändi. Se on kyllä tehtaillut äänitteitä, mutta orkesterin julkaisupolitiikka on omalaatuinen: mainitun seiskatuumaisen lisäksi Räjäyttäjät on julkaissut ainoastaan omakustannehengessä tehtyjä c-kasetteja. Yhtye tekee nauhoitteistaan hiomattomia kellariäänitteitä, joiden anti on nätisti muotoiltuna ”kaunistelematonta”.
Bändi itse ei näe suurta eroa keikkailun ja julkaisujen painoarvon välillä.
”Se mua naurattikin, kun oltiin mukana siinä syksyn Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä. Jos siinä etsittiin uusia bändejä, jotka eivät ole vielä äänittäneet levyä, niin minun laskujeni mukaan me olemme julkaisseet jo kaksi albumia. Olisimme ihan hyvin voineet tehdä niistä virallisemman näköisiä cd-painoksia, mutta ei me haluttu”, Rapa sanoo.
”En tykkää sellaisesta ajatuksesta, että pitäisi tehdä jotain demoja. Nehän ovat pelkkiä demonstraatioita, joilla bändi ei itsekään näe olevansa valmis. Ei me tarvita sellaisia.”
Kun Rapan kanssa keskustelee Femma-keikan jälkeen puhelimessa, hänen olemuksensa yllättää. Lavalla hän on rockari Jumalan armosta: röyhkeä ja rämäpäinen huithapeli, joka vie mikrofonin yleisöön saadakseen porukan vaatimaan lisää kaljaa, ja joka heti seuraavassa biisissä komentaa – nimenomaan komentaa! – katsojia nostamaan mikin jalustoineen takaisin hänen eteensä.
Niinpä hänen olettaa olevan siviilissä samanlainen säätäjä kuin Teemu Bergman tai Töni Köskinen, mutta puhelimeen puhuukin hillitympi muusikko.
”Räjäyttäjät perustettiin, kun oli ollut jo pitkään mielessä, että tänne pitäisi saada kunnon rokkibändi. Tänä päivänä lähinnä Radiopuhelimet ja muut sellaiset vanhat tyypit ovat niitä, jotka räjäyttävät”, Nastolassa varttunut ja Jyväskylään muuttanut Rapa kertoo.
”Nykyiset bändit ovat liian tiukkapipoisia. Kaiken pitää mennä suunnitellusti ja käsikirjoituksen mukaan. Pitää olla oikeat kamat ja oikeanlainen vahvistin, yritetään olla kuin pastissi jostain toisesta yhtyeestä. Minä ajattelen Räjäyttäjät vähän kuin entisaikojen kylähäiden bändinä. Niissä joku oli kaivanut vintiltä hanurin ja toinen varastosta jonkun pillin, ja sitten ne veivasivat turhia kelaamatta. Me ei yritetä kauheasti, meillä vain on hauskaa.”
Mutta onko bändin kursailematon asenne tuonut keikkarintamalla ongelmia? Virgin Oilissakin talon kamat saivat sellaista kyytiä, ettei olisi ihme, jos henkilökunta olisi uhannut lähettää laskua perästä.
”Ei ole ollut mitään sellaisia ongelmia. Kerran oli jostain mikistä puhetta, mutta se taisi mennä talon vakuutuksen piikkiin”, Rapa sanoo.
”Olen kyllä odottanut, että asiasta olisi tullut enemmän sanomista. Suomessa ollaan tavallisesti kuitenkin niin kuuliaisia. Kerran yksi järjestäjätyyppi tuli uhkailemaan, miten kaljan kaatamisesta lavalla tulee 200 euroa sakkoa ja sähköt lähtevät saman tien. Se tokaisi samaan hengenvetoon, että turha alkaa kukkoilla, kun keikalle ei kuitenkaan tule ketään. Sitten sinne tulikin kivasti porukkaa, ja seuraavana päivänä se sama kaveri yritti oikein rock-hengessä veljeillä. Siinä oltiin, että ei vittu.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 2/12. Videomuotoista todistusaineistoa Räjä-asenteesta voi tsekata vaikka LestaTV:n haastattelusta.