The Hellacoptersin kitaristina parhaiten tunnettu ruotsalaisrokkari keikkailee ensi viikolla ympäri Suomea.
Teksti: Anna-Maija Lippu, kuva: Fullsteam
”Siitä tulee hauskaa!”, toteaa Robert Dahlqvist puhelimessa Suomen-kiertueestaan. Hän konsertoi Espoossa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa 19.–22. maaliskuuta.
Dahlqvist nousi suuren yleisön suosioon vuonna 1999, kun hänet palkattiin ruotsalaisen Hellacoptersin kitaristiksi. Hän soitti yhtyeessä vuoteen 2008, jolloin bändi hajosi. Dahlqvist tunnetaan myös Dundertåget-yhtyeestä ja sen englanninkielisestä versiosta Thunder Expressistä. Lopulta tuli aika panostaa soolouraan, ja ensimmäinen albumi, osuvasti nimeltään Solo, julkaistiin viime lokakuussa. Ensi viikolla mies palaa pitkästä aikaa Suomeen.
”Olen soittanut arviolta 25 keikkaa Suomessa. Muistan, että Flaming Sideburnsin kanssa oli hauskaa Tavastialla.”
Keikkajärjestäjä ehdotti kiertuetta Suomeen.
”Ja ajattelin vain, että miksi ei?” Dahlqvist kertoo.
Kiertueella kuullaan Dahlqvistin soolomateriaalin lisäksi Dundertågetia, eli vain ruotsinkielistä musiikkia.
”Mietin kyllä, että ymmärtävätkö suomalaiset, kun laulan ruotsiksi. Se minua oikeastaan vähän pelottaa”, mies tunnustaa.
Uudella levyllään Dahlqvist jätti Hellacoptersista tutut garage-vaikutteet taakseen ja vaihtoi yllättäen pehmeämpään musiikkiin. Saiko vanheneminen rauhallisemman vaihteen päälle, vai onko hänessä aina piillyt rennompi rokkari?
”Tein vain sellaista musiikkia, mikä tuntui hyvältä. Olin kyllästynyt rock-albumien tekemiseen, olen kuitenkin tehnyt niitä 19-vuotiaasta asti. Ehkä seuraava levyni on taas rockimpi.”
Dahlqvist on jo aiemmin hehkuttanut olevansa ylpeämpi soololevystään kuin mistään muusta tekemästään musiikista.
”Kitaransoittoni on parantunut, ja sanoitin ensimmäistä kertaa itse. Melkein koko albumi on minun kirjoittamani. Sanoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia. En halua puhua siitä sen enempää, mutta olin surullinen pari viime vuotta. Olen ylpeä itsestäni, että pystyin kuitenkin kirjoittamaan lauluja kokemuksistani ja minulla oli pokkaa siihen.”
Hellacopters oli aikansa parhaiten tunnettuja rock-yhtyeitä ja sai vaikutteita muun muassa Kissistä, jota myös Dahlqvist ihailee. Entä mitä hän tuumii Kissin tämänhetkisestä tilanteesta, kun yhtyeen jäsenten välit ovat niin tulehtuneet, ettei Rock and Roll Hall of Fame -keikasta meinaa tulla mitään?
”En voisi vähempää välittää siitä. Pidän heidän vanhasta tuotannostaan, muulla ei ole väliä”, hän vastaa tyynesti.
Hellacoptersilla riittää varmasti vielä faneja, mutta huhuja paluusta ei ole kuulunut. Vanhoilla rock-yhtyeillä on kuitenkin tapana tehdä jotain ainutkertaisia keikkoja tai -kiertueita, joilla kokoonnutaan hetkeksi yhteen fanien iloksi. Dahlqvist ei kuitenkaan arvele, että Hellacopters ryhtyisi moiseen.
”Meillä on kaikilla omat projektit meneillään ja omat perheet. Sellaista olisi vaikea toteuttaa tällä hetkellä, mutta ehkä vielä joskus, eihän sitä tiedä.”
Mies on kuitenkin vielä hyvissä väleissä Hellacoptersin johtohahmon, nykyään Imperial State Electriciin panostavan Nicke Anderssonin kanssa.
”Itse asiassa puhuin äskettäin hänen kanssaan puhelimessa. Hän on jatuvasti kiertueella ja julkaisee koko ajan uutta musiikkia bändinsä kanssa, sellainen hän on. Hyvin energinen kaveri.”
Soolokiertueen kokoonpanossa esiintyy Stevie Klasson, joka on soittanut lyhyen tovin myös Hanoi Rocksissa.
”Hän on hyvä ystävä sen… Mikä hänen nimi olikaan? McCoyn kanssa!”, Dahlqvist muistaa hetken pohdinnan jälkeen.
”Joo, Stevie tapasikin Andyä vissiin viime viikolla Helsingissä ja he menivät juomaan yhdessä, mitäpä muutakaan”, hän naurahtaa.
”Itse en Hanoi Rocksin tyyppejä paljoa tunne, pari keikkaa kyllä tehtiin yhdessä Hellacoptersin kanssa. Andy vaikuttaa mukavalta. Moikkaan kyllä, jos törmätään.”
Robert Dahlqvist Suomessa:
19.3. Sellosali, Espoo
20.3. Yo-talo, Tampere (+ Eduardo Martinez & Peevo Deluxe)
21.3. Klubi, Turku (+ Marty The Random Guy)
22.3. Ritz, Vaasa