Päivitetty 25.3.
Lapko
Tavastia, Helsinki
21.3.2015
Pian 20-vuotias Lapko on jälleen kiertueella. Englanniksi esiintyvä suomalainen rockyhtye on julkaissut kuudennen albuminsa Freedomin, jonka kanadalainen tuottaja David Bottrill on mestaroinut muun muassa Tool-yhtyeen merkkiteokset Ænima (1996) ja Lateralus (2001).
Freedom-albumin ensimmäinen videokappale Money for Nothing esitteli laulaja-kitaristin Ville Maljan uuden tukkatyylin. Maljan tavaramerkki, kunnon dreadlockspehko, on poissa – kuin uhrattuna bändin uudistumisen alttarille.
Money for Nothing soi Lapko-hittien tyyliin tarttuvan energisenä, mutta videolla näkyi neljäskin muusikko. Hämmästys oli kova, sillä Lapko on trio. Harjavallan rockihmeessä on kolme soittajaa, ei mitään neljä!
Onhan bändin kesäkeikoilla joskus nähty vieraileva kakkoskitaristi, mutta nyt tähtirumpali Janne Heikkonen on tehnyt ”Tehis-Masat” ja ottanut sähkökitaran vakioinstrumentikseen. Uusi rumpali on nuori haminalainen Jussi Matikainen, jonka bändihistoria on hämärä ainakin allekirjoittaneelle (Tuvalussa on soittanut, toim. huom.).
Tunnelma Helsingin Tavastialla olikin jännittynyt, kun uudistunut Lapko aloitti Freedom-kiertueensa toisen konsertin. Keikka oli rumpali Matikaisen ja kitaristi Heikkosen kuudes. Rumpaleita yhdisti kalju pää sekä armoton soittotaito.
Kitaristina Heikkonen haki paikkaansa Ville Maljan ja bassotaiteilija Anssi Nordbergin rinnalla. Pitkään tuntui, että lavalla oli liikaa väkeä eikä Malja päässyt tarpeeksi keekoilemaan ja heiluttamaan persettään.
Yhtäkkiä tapahtui jotain: kvartetti-Lapko oli mahtava. Suuri voima kumpusi lavalta ja täytti Tavastian salin ja jopa parven.
Ehkä sen laukaisivat yhtyeen keikkaklassikot Horse and Crow, Killer Whales, Bad Boyja All the Best Girls. Pedanttina treenaajana Lapko osasi kyllä uudet laulunsa, mutta yleisö räjähti vanhalla kullalla.
Oli ilahduttavaa aistia, ettei kukaan ollut talossa odottamassa bändin epäonnistumista. Ja kun show alkoi, väki ja bändi joutui hurmokseen.
En tiedä mistä kertoo, ettei encoren aikana baarissa ollut enää jäljellä kiertuetta varten lanseerattua Freedom Golden Alea, jolla olisi voinut juhlistaa tapahtunutta. Ehkä loistava ”paluu” oli yllätys bändillekin, tilaisuuteen ei oltu varauduttu henkseleitä paukutellen.
Tavastian lavalla koettiin aivan uusi Lapko. Poissa olivat indie- ja emorasitteet. Poissa oli ΓΟΛΕ-albumin (2012) aikainen synkkämielisyys. Lapko oli ja on suuri, viriili rockyhtye. Ei setärockia, ei möhömahaa. Progressiivinen Toolin ja The Mars Voltan tyyliin sekä yhä tunteellisen raju ja melodinen Placebon lailla, mutta silti ylpeä oma itsensä.
Viljami Puustinen