Lentaviä tacoja ja kissavideoita – Katy Perryn show oli upeaa aivottomuuden ilotulitusta

Katy Perryn Helsingin show oli täydellistä pophattaraa, sanoo Teemu Fiilin.

Katy Perry, Charli XCX
Hartwall Arena
18.3.2015

Eilen illalla Hartwall-areenalla esiteltiin pop-musiikin nykypäivä: Katy Perryn Prismatic-kiertue. Popin tulevaisuudesta on turha puhua, 30-vuotias Perry viettää uransa huippua tänään. Juuri nyt Katy Perry on maailman överein poptähti.

Lämmittelijä Charli XCX oli loistava valinta Katy Perryn avaajaksi. Sitä oli varmasti moni muukin nyt 127. keikkaansa yltäneen Prismatic-kiertueen lämppäri, kuten Icona Pop, Tegan and Sara tai Tove Lo. Charlilla on liuta kovia hittejä (sekä ainakin yhtä paljon biisejä joista pitäisi tulla hittejä), timanttinen lavaheittäytyminen ja nyt myös komeat lavasteet.

charli03
Kuva: Tomi Palsa

Paljon oli tapahtunut sitten Charlin Suomi-debyytin, kun hän hiukan vajaa kaksi vuotta sitten lämmitteli Tavastialla Ellie Gouldingia soolona taustanauhan kanssa. Tuolloin vain 20-vuotiaasta Charlista paistoi läpi vielä englantilaisessa pikkukylässä kasvanut teinipunkkari, joka oli yhtäkkiä repäisty lahjakkuutensa ansiosta isojen poikien pop-maailmaan. Sama asenne oli mukana edelleen, mutta elkeet olivat nyt isojen lavojen tähden. Charli kukkoili lavalla varmoin ottein ja kolmen naisen muodostama taustabändi runnoi glitter-asuineen kuin Shonen Knife konsanaan.

Mutta ennen kaikkea Charli XCX täytti tehtävänsä: lämmitti yleisön. Kun jo toisena biisinä ilmoille kajahti Charlin ruotsalaiselle Icona Popille tekemä jättihitti I Luv It, oli Charli tehnyt jo enemmän kuin areenakeikkojen lämppärit normaalisti onnistuvat tekemään.

Taannoisessa V Magazinen haastattelussa Charli XCX sanoo uskovansa, että 15-vuotiaat teinit kaipaavat elämäänsä vähän ”kick-assia” ja että hän on valmis tuomaan heille sitä. Jos Charli XCX onnistuu saamaan salillisen suomalaisia Katy Perry -faneja innostumaan kovaäänisestä Ramones-, Phil Spector– ja Shampoo-henkisestä elektropopista, jossa seassa ripaus 1990-luvun vaihtoehtorockia, tehtävä alkaa olemaan suoritettu.

charli02
Kuva: Tomi Palsa

Vaikka Charlin lavastesetti oli upea, oli se Tervasaaren kesäteatteria verrattuna illan pääesiintyjään. Katy Perryn Prismatic-lavashow oli nimittäin paitsi oiva esimerkki jokaiselle areenakiertuetta suunnittelevalle artistille, myös taidonnäyte siitä, mitä saadaan aikaan kun tehdään juuri sitä mikä kuulostaa hauskalta. Led-valaistuja heimosotureita? Egyptiläinen näyttämö hevosineen? Muodokkaita muumioita? Lentäviä tacoja ja käsilaukkuja? Synttärikakku, jonka päältä nousta pienelle ilmapallolennolle? Kissavideoita? Puhallettava avo-Caddillac? Kaikkeen tuntuu pätevän vastaukseksi ”koska miksei”.

Välillä katsoja sai miettiä, onko tullut katsomaan Cats-musikaalin esitystä vai pop-konserttia. Kunnes muisti, että miksei niitä voisi yhdistää, jos siltä tuntuu. Täydellisen kornia, täydellisen typerää ja täydellisen nerokasta.

Syvempiä tasoja on aivan turha lähteä hakemaan, sillä niitä et tule Perryn esityksestä löytämään. Sen sijaan yhtä täydellistä aivottoman popin juhlaa en muista nähneeni. Jopa yhtälailla vaikuttavan show’n pystyttävä Lady Gaga haluaa voimaannuttaa yleisöään kaiken maailman tsemppipuheilla. Katy Perryllä ei taas ole juuri mitään sanottavaa ja hän sanoo sen kovaan ääneen. Jos Lady Gaga haluaa olla Andy Warholin pop-taideteos, Katy Perryn kelpaa olla se Edvard Munchin Huuto-maalauksesta tehty emoji.

katy03
Kuva: Tomi Palsa

Konsertin aikana oli myös aika turha odottaa saavansa jotain suurta ilmestystä siitä, kuka on poptähti Katy Perryn takana lymyilevä Kathryn Elizabeth Hudson. Olen oikeastaan yhä varmempi, ettei sellaista ole edes olemassa. GQ-lehdessä maailman kauneimmaksi valittu nainen ja somessa planeettamme eniten seurattu julkkis vaikutti kreiseine asuineen ja värikkäine peruukkeineen Helsingissä lähinnä kahjolta naapurintytöltä.

Ne hetket, mitkä Perry käytti yleisön kanssa kommunikointiin olivat myös hyvin absurdeja. Naurua oli vaikea pidätellä, kun Perry hoki catwalkilla kerta toisensa jälkeen ”I’m your mom”, ”heipä hei” ja ”Mikkeli”. Tuolloin lavalla ei seissyt areenoita kiertävä kansainvälinen seksisymboli, vaan pieruvitsejä heittelevä höntti. Kuka sanoikaan että poptähden pitää olla mystinen ja vaikeasti tavoitettava?

Siihen nähden, miten yliseksuaalisia monet Perryn sanoitukset ja imago välillä ovat (varsinkin suhteuttaen hänen äärimmäiseen tiukkaan uskonnolliseen kasvatukseensa), esitys oli lopulta yllättävänkin siistiä koko perheen viihdettä. Perry ei tehnyt rohkeita tansseja – merkillepantavaa kyllä, aivan kuten kollegansa Rihanna hän ei itse asiassa tanssinut juuri lainkaan lavalla. Mutta kun silmien edessä vipeltää jatkuvasti totaalisen absurdia hahmoa ja välinettä, ei siinä paljoa koreografioita ehdi kaipailemaan. Välillä Perryä joutui jopa etsimään bändin, tanssijoiden, taustalaulajien ja lavasteiden joukosta.

katy02
Kuva: Tomi Palsa

Värit ja valot olivatkin varmasi yhtä tärkeässä roolissa kuin Katy Perry. Upeimmillaan ne toimivat esimerkiksi silloin, kun Perry ja tanssijansa hyppivät valaistuilla hyppynaruilla pimeässä salissa. Koska, miksei. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, mitä lavalla paukuteltiin encorena kuullun Fireworkin aikana.

Katy Perryn keikalle ei tulla kuuntelemaan mitään vanhempien levyjen ”deep cutseja”, vaan niitä hittejä. Ja niitä riittää täyttämään parituntinen show helposti. Perryn 18 singlestä kuultiin keikalla kaikkiaan 14, mikä jätti niiden lisäksi tilaa neljälle Prism-levyn (2013) albumiraidalle (Prism-levy kuultiin kahta kappaletta vailla kokonaan) sekä muun muassa 1990-luvun tanssihiteistä – siis Perryn oman lapsuuden musiikista – koostuneelle megamiksaukselle.

Jos jossain oli nipistamisen varaa, oli se kolmen kappaleen (By the Grace of God, The One That Got Away, Unconditionally) suvantokohdaksi tarkoitettu akustinen osuus, joka olisi ajanut asiansa mainiosti puolet lyhyempänäkin. Huolestuttavaa kyllä, tämä lienee ennusmerkki siitä mitä Perry on väläytellyt haastatteluissa: hän haluaa tehdä Prism-levyn seuraajalle ”akustista kitaramusiikkia Joni Mitchellin hengessä”. Mutta voiko sitä esittää vihreässä peruukissa, samalla kun roikkuu ilmapalloista kuuden metrin korkeudessa?

Mutta se, tuleeko Katy Perrystä folklaulaja tai kenties vielä keski-iässä areenoita korsetissa kiertävä Madonna, ei ole nyt ajankohtainen asia. Kuten Perryn laulussa sanotaan: ”All we have is this moment”. Tacomeemit eivät ehkä naurata enää huomenna, mutta mitä väliä sillä tänään on?

katy04
Kuva: Tomi Palsa

Teksti: Teemu Fiilin
Kuvat: Tomi Palsa