Livearvio: The Cure kävi läpi kolme ensimmäistä levyään Lontoossa

The Curen paluu juurille lumosi, villitsi ja itketti Lontoossa. Näin väittää Vera Saarivuori keikkajutussaan.

Teksti ja kuvat: Vera Saarivuori

The Cure
Royal Albert Hall, Lontoo
15.11.2011

Musiikkilehti NME kirjoitti vuonna 1978 uraansa aloittelevasta The Curesta ”raikkaana tuulahduksena Lontoon savusumuisissa musiikkipiireissä”. 33 vuotta, miljoonia uusia faneja ja 13 albumia myöhemmin bändi herätti katsojassa samoja virkistäviä tuntemuksia marraskuisella erikoiskeikallaan Lontoon Royal Albert Hallissa.

Reflections-minikiertueen omalaatuinen idea on soittaa yhtyeen kolme ensimmäistä albumia kokonaisuudessaan läpi. Ilmassa on eksklusiivisuuden tuntua eikä ihme – tämä on kiertueen ainoa konsertti Euroopassa. Illan erikoinen soittolista sekä huikeat lippuhinnat takaavat myös, että paikalla on vain todellisia faneja.

Yli kolme tuntia musiikkia, 45 kappaletta ja vähintään kattoon kivunnut tunnelma tuovat onneksi kylliksi vastinetta rahoille. Lisäksi goottirockin pioneeriksi leimatun yhtyeen konsertti ei voisi löytää parempaa miljöötä: missä muualla soisivat paremmin vaikkapa jylhä Funeral Party tai mystinen The Forest kuin isojen kirkkourkujen katveessa, viktoriaanisen salin kupolista kaikuen?

It’s 1979”, aloittaa Robert Smith keikan, ja siltä seuraavat tunnit tuntuvatkin. 1970–80-lukujen taitteen postpunk-tunnelmiin on helppo heittäytyä, kun esityksestäkin on karsittu 2000-luvun screenit ja efektit.

Reflections on ilahduttavalla tavalla ristiriitainen kokemus. Kuka olisi uskonut kuulevansa unohtuneita b-puolia ja bändin ensimmäisten, vielä Cure-soundia etsivien levyjen biisejä legendaarisen Royal Albert Hallin samettipenkeillä? Monia kappaleista ei ole kuultu livenä 1980-luvun alun jälkeen, muutamia ei ikinä.

Piristävää oli myös kuulla jotakin aivan muuta kuin puhkisoitettuja hittejä. Tarttuvat poppikappaleet MTV-videoineen, maailmanmenestys ja jopa huulipuna-look tulivat kuvioihin vasta näiden Royal Albert Hallissa soivien levyjen jälkeen. Nyt salissa kaikui paljon raaempi, ahdistuneempi ja riisutumpi Cure.

Debyyttialbumi Three Imaginary Boysin (1979) pelkistettyä soundia ja so what -asennetta seurasivat Seventeen Secondsin (1980) ja Faithin (1981) mahtipontisen kolkot tunnelmat. Bändi loihti soittimistaan ilmoille vuoroin raivokkaan rouheaa ja energistä meininkiä, vuoroin massiivista melankoliaa ja mystisyyttä.

Illan yleisönsytyttäjiksi nousivat melko ennustetusti The Forest sekä koko Faith-albumi. Peräti kolmella encore-kierroksella hemmoteltu yleisö villiintyi myös encoreina kuulluista saman aikakauden singleistä ja b-puolista. Soittolistalle oli päässyt muun muassa pitkään (aiheettomien) rasistisyytösten takia pannassa ollut bändin ensimmäinen single Killing an Arab. Varhaisten levyjen synkeä tunnelma tuli lopuksi katkaistuksi hieman yllättäen lopun pirteällä Lovecatsilla.

Jotkin sinänsä yhdentekevät kappaleet, kuten epämääräinen instrumentaalipätkä Weedy Burton, eivät sinänsä olisi ansainneet tulla esitetyiksi, mutta tällaisen saa toki anteeksi kun soittolista on albumien kappaleiden sanelema.

Yleisö irtautui monesti penkeistään tanssimaan ja bändi itsekin selvästi nautti paluusta menneisyyteen. Basisti Simon Gallup riehui rock-poseerauksineen kuin liekeissä ja Smithin laulussa oli sama intensiteetti kuin aiemminkin. Kiertueen myötä Curen riveissä nähtiin myös useampi aikoinaan potkut saanut jäsen, kuten perustajajäsen Laurence Tolhurst.

Keikka siis toimi kohdeyleisölleen, tosifaneille ja varhaisen 1980-luvun soundin ystäville, mutta olisi varmasti pitkästyttänyt ne, joille Cure edustaa vain perjantai-illan diskon tarttuvia kasaribiisejä. Ilta Curen aikakoneessa oli intensiivinen kokemus. Fanien innokkuus, musiikin energia ja väistämätön nostalgia yhdistettynä yhtyeen synkimpään tuotantoon oli vähän niin kuin tanssimista hautajaisjuhlissa. Joissa pojatkin ehkä vähän itkevät.

Paikalla on ollut myös ihmisiä älypuhelimien kanssa.

Konsertin kappalelista:

10:15 Saturday Night
Accuracy
Grinding Halt
Another Day
Object
Subway Song
Foxy Lady (Jimi Hendrix Experience)
Meathook
So What
Fire In Cairo
It’s Not You
Three Imaginary Boys
The Weedy Burton

A Reflection
Play For Today
Secrets
In Your House
Three
The Final Sound
A Forest
M
At Night
Seventeen Seconds

The Holy Hour
Primary
Other Voices
All Cats Are Grey
The Funeral Party
Doubt
The Drowning Man
Faith

Encore:
World War
I’m Cold
Plastic Passion
Boys Don’t Cry
Killing An Arab
Jumping Someone Else’s Train
Another Journey By Train

Encore 2:
Descent
Splintered In Her Head
Charlotte Sometimes
The Hanging Garden

Encore 3:
Let’s Go To Bed
The Walk
The Lovecats