Star Wars: A New Hope juhli nelikymppisiään Hartwall-areenalla

Star Wars: A New Hope in Concert – 8.9.2018 Helsinki, Hartwall-areena

Sami Turunen

Vuonna 2010 tuli todettua erästä Youtube-videota ihastellessa, että nyt kirjattiin uusi rivi omalle bucketlistille. Kahdeksan vuotta myöhemmin fanipojan unelma vihdoin toteutui ja lista lyheni yhdellä yliviivauksella. Paikka ei ollut Wienin Schönbrunn eikä paikalla tungeksinut 100 000 sielunkumppanuutta tuntevaa muuta fania, kuten vuosia aiemmin, mutta kokemus oli pienemmistä puitteistaan huolimatta ainutlaatuinen ja pitkän odotuksen väärti.

Elokuvahistorian menestyneimpiin franchiseihin kuuluvan Star Wars -saagan esikoinen, A New Hope juhli nelikymppisiään vuonna 2017. Merkkipaalun kunniaksi ja fanien (sekä Disneyn kassakoneen) iloksi maailmanlaajuinen Star Wars -konserttikiertue sai myös alkunsa. Syyskuussa 2018 oli Suomen ja Hartwall-areenan vuoro.

A New Hope in Concert oli vaikuttava kokemus. Yli 70-henkinen sinfoniaorkesteri soitti upeasti ja kroppa reagoi tähän kiittämällä kylmien väreiden kautta. John Williamsin klassikoiksi nousseet elokuvateemat tuntuvat olevan totaalisen ajattomia. Paikan päällä, ison orkesterin soittamana, tuntemukset olivat yhtä sykähdyttävät kuin aikoinaan 8-vuotiaana pojankloppina, johon Luke Skywalker ja Han Solo tekivät lähtemättömän vaikutuksen… ja vanhemmat kiittivät hammasta purren fanituotteiden runsaudenpulasta, ja itsetehtyjen valomiekkojen aiheuttamasta vaarasta olohuoneen särkyvien esineiden lähettyvillä.

Väliaikoineen 2,5-tuntista livesoittoa synkassa elokuvan kohtauksien kanssa voisi luonnehtia aliarvioiden vain haasteelliseksi tehtäväksi. Elokuvan score koostuu tunnetusti isojen teemojen lisäksi myös pienistä tunnelmaa luovista ja pitkin matkaa ripotelluista sävelmurusista, nopeista rytminvaihdoksista ja suvantokohdista. Oli säväyttävää seurata, kun ammattilaisten käsittelyssä musiikki soljui läpi elokuvan kuin keväinen puro lumien sulaessa ja yleisön alussa kokeman hämmennyksen jälkeen soittoryhmä sulautui tarinaan täydellisesti.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa elokuvan muusta äänentoistosta, mikä oli konsertin ainoa miinus. Areenan kaiuttimista toistunut dialogi kärsi isossa avoimessa tilassa erittäin voimakkaasta kaikuefektistä, mikä loi ei-toivottua kontrastia liveorkesterin ja muun äänimaailman välille. Oman osansa asiaan toi myös yli 40 vuotta vanhan ääniraidan jälkikäsittely, jossa on digitaalisesti erotettu dialogi ja äänitehosteet musiikista, jotta orkesteri ei soittaisi playbackin päälle osuuttaan tuplana. Lopputuloksena oli turhan korkealta soinut dialogi, mikä pomppi turhan villinä puolelta toiselle jäähallin rakenteissa.

Sinfoniaorkesterin soitto alkoi 20th Century Foxin elokuvatunnuksesta ja kesti aina lopputekstien päättymiseen saakka. Näiden välissä huomasi seuranneensa konsertin alussa soittajia ja unohtaneensa hetkittäin olevansa livemusiikkia tarjoavan kokemuksen äärellä – tämän voi lukea orkesterin onnistumisen piikkiin. Yleisö palkitsi soittajat kapellimestarin johdolla useilla suosionosoituksilla. Encoreja ei kuultu.