Stig ja tuhmuuden taito: ”Pyllyjen testari” tavoitti pikkujoulutunnelman jo huhtikuussa

Otso Karhu lähti katsomaan Stigin keikkaa mutta näkikin lavalla Esan.

Teksti: Otso Karhu, kuva: Warner

Stig
LeBonk, Helsinki
12.4.2013

Stig on ammattikehtaaja. Ironiasta itävä härski lyriikka ja imelät taustat vievät edelleen viiksekästä helsinkiläismiestä suurilta festarilavoilta toiselle, eikä Puumaa mä metsästän -albumillaan hiphop-parodiointitaustoista akustiseen hissijamimusaan siirtyminen ole voittokulkua kuin vauhdittanut.

Vaikka jokainen tuntee Stigin, näyttää ammattikehtaajamme kuitenkin lavalla kuin ujolta pikkupojalta. Stigin ja tuottaja DJPP:n esiintyminen Helsingin LeBonkissa oli kuin suoraan Viron risteilylle järjestetyistä firman pikkujouluista, joissa juomalaulut ja pikkutuhmat vitsit purevat kuin häkä.

Stetsoniin ja kauluspaitaan sonnustautunut viiksivallu Stig oli tietysti se kolmoskerroksen avokonttorin Esa, joka oli juonut pari rohkaisuryyppyä liikaa, kehdannut kerrankin laittaa päähänsä hassun hatun ja päätynyt karaokelavalle räppäämään tuhmia. Aamulla tietty kaduttaa.

Huom. Tilaisuuden tunnelman tavoittamiseksi on Stigin nimen tilalle vaihdettu Esa.

Laiva lähtee. Suurin osa kolmikymppisestä yleisöstä häärää vielä hyteissään tai kannella, mutta karaokeisäntä DJPP kuuluttaa jo illan ensimmäisen laulajan: “Mikä meininki? Seuraavana Esa.” Pöydissä istuvat katsojat tinttaavat vielä nousuhumalaa, joten lavan edessä heiluu vain viitisen ihmistä.

Nuorta väkeä ei juurikaan ole, sillä LeBonkissa hinnat ovat Kallion kuppiloita ja tax freetä korkeammat, ja euron juomia tarjoava teenage wasteland, Uusi perjantai -klubi aloittaa vasta yhdeltätoista. Esaa hiukan jännittää kuivakka yleisö, joten taustalla hytkyvää DJPP:tä lukuun ottamatta lavalla ei liiku kuin viiksimiehen suu. “Hirveen alasti pääsee ja yli”, suu kertoo.

Jään rikkoo Rakkauden Bermudan kolmio. Karvakolmion koskettelusta puhuminen saa kolmekymppiset hihittämään ja punastumaan, ja Esan käsiin tulee liikettä DJPP:n kanssa vedetyssä ilmasellosoololla. Tätä seuraava country-show, uusittu junakomppiversio Häsleristä, aukaisee eläkeläisten suonitukokset ja parketille alkaa ilmestyä lavatanssityyliin tanssahtelevaa vanhempaa väkeä. “Pillujen, pyllyjen testariksi” itsensä nimeävä Esa saa nyt itseluottamusta ja uskaltaa jopa pyörähtää ympäri pariin otteeseen.

“Hikeä pintaan ja pökköä pesään”, kuuluu välispiikki. “Noh, noh, melkoinen hurmuri tuo Esa”, kuuluu kahden tyttömäisesti hihittelevän vanhemman naisen keskustelu.

Ohjelma koostuu pääosin uuden albumin tuotannosta. Laululeija, Hiki ja Vadelmasuklaa sujuvat jo yhteislauluna, ja viinistä noususuhdanteinen yleisö täyttää vihdoin lavan edustan. Risteilyilläkin on vaikeaa ymmärtää olevansa keikalla, joten eturivissä moni keskittyy edelleen kaljaan, kännykkään tai kihistelemään firman kerrankin juopunutta sihteeriä.

Esa viheltelee Laululeijan lopussa täysin omia säveliään, mutta artisti ei kaljankaatovauhtinsa ansiosta sitä tunnu huomaavan. Kovaan suosioon noussut kappale Piparia saa yleisön laulamaan ja hurraamaan villisti, ihan kuin illan ensimmäinen Aikuinen nainen olisi juuri laulettu.

Tiskin suunnalta kuuluu kannustushuuto: “Hyvä Esa, hyvin menee.”

Kello lyö yksitoista, joten hyteissään tankanneet nuoret ryntäävät paikalle häppärihinnat silmissään. Ja kuten risteilyilläkin, loppuillan parhaat bileet kirvoitetaan juomalauluilla. Ryyppy kuuluu samaan uuden ajan juomalaulujen sarjaan kuin Petri Nygårdin Selvä päivä ja Palefacen Syntyny rellestää. Suosiosta huumaantunut stetsonipää kehtaa enemmän ja enemmän eikä huomaa, milloin menee yli. Järkyttävä a cappella -versio Kullii-kappaleesta innoittaa humalaisimpia, mutta osa alkaa jo huokailemaan nolostuksesta. “Voi tuota meidän Esaa”, päivittelee takarivi. DJPP pyytää aplodeja Esalle. Karaoke loppuu, mutta bileet jatkuvat.

Kaksikon lava-apaattisuus ja epävarmuus settilistasta loi LeBonkkiin amatöörimäisen pikkujouluristeilyn tunnelman. Entä sitten? Risteilyillä on kivaa, ja karaoke on hauskaa. Lisäksi Esa eli Stig voitti puolelleen sympatiat ja humalaisen yleisön – Stigin esiintymistyyli on hillitty, ja rokkikukkoheilunta luultavasti vain pilaisi sen, mikä miehessä on niin viihdyttävää.