Surutyön toisella puolen – Nick Cave and the Bad Seeds soitti huikean keikan Pori Jazzissa

Bad Seeds osoitti suomalaisille olevansa vahvempi ja yhtenäisempi kuin koskaan, kirjoittaa Jukka Hätinen.

Tomi Palsa

Nick Cave and the Bad Seeds
19.7.2018
Pori Jazz

Nick Caven teini-ikäinen Arthur-poika tippui kalliojyrkänteeltä kuolemaansa heinäkuussa 2015. Tragedia keskeytti Push the Sky Away -albumin (2013) seuraajan teon. Levystä tuli lopulta Skeleton Tree (2016), jonka sysimusta taustatarina kuvattiin One More Time with Feeling -dokumentiksi.

Surutyöalbumin avauskappaleen Jesus Alonen pysäyttävät ensisäkeet aloittivat Nick Cave and the Bad Seedsin konsertin Pori Jazzissa miltei päivälleen kolme vuotta Arthurin kuolemasta.

”You fell from the sky
Crash landed in a field
Near the river Adur
Flowers spring from the ground”

Kappaleen painostavan staattinen tunnelma vangitsi Kirjurinluodon huomion. Vaikka nykyaikana raportit ja videot maailmalta kertovat, millainen lavoille palannut Bad Seeds on, sai aloitus karvat pystyyn. Minkälainen Cave Suomeen on saapunut? Tulemmeko vellomaan hänen johdollaan mustassa liejussa kunnes olemme repineet itsemme riekaleiksi?

Kuin valtavan painon alle rusentunut Magneto muutti Jesus Alonen Ikaros-henkisen tarinan käsin kosketeltavaksi suruksi: keltaisen lehdistön halveksunnaksi, empatiaa osoittavien katseiden raastavuudeksi ja silkaksi sisällä kiehuvaksi vihaksi.

Konsertin aloitus osoitti, että tämän päivän Bad Seeds hakee vertaistaan jännitteen luomisessa. Ja kun jännite purkautui, se tapahtui katarttisesti.

Vielä hetki sitten hautajaissaattueelta vaikuttanut herrasmiesjoukko muuttui uhmakkaaksi rockbändiksi. Let Love In -albumin (1994) singlekappale Do You Love Me? soi aggressiivisesti ja sai varpaillaan olleen yleisön laulamaan mukana vapautuneesti.

Loppuilta oli Nick Caven ja oikean kätensä, multi-instrumentalisti Warren Ellisin näytöstä. Dramaattisia ja teatraalisia maneereita, tarinoita murhamiehistä ja rakkaudesta, ilkikurista ja mustaa huumoria, vanhan testamentin saarnamiehen paatosta, yleisön huomioimista yksilötasolla sekä karismaa, jollaista ei ole mahdollista oppia.

The Bad Seeds -suosikit kuten Red Right Hand, Tupelo, The Weeping Song ja Stagger Lee soivat päällekäyvästi. Vimmaiseksi ja mahtipontiseksi kasvanut Push the Sky Away -albumin intensiivinen Jubilee Street esiteltiin yleisölle edellisellä Suomen-visiitillä Flow-festivaalilla 2013 ja voin Cavelta säteillyllä itsevarmuudella julistaa sen jo nyt klassikoksi.

”I’m transforming, I’m vibrating, I’m glowing
I’m flying
Look at me now!”

Nick Cave on kiertänyt osoittamassa maailmalle, että julkinen surutyö on tehty ja se on hitsannut Bad Seedsin vahvemmaksi ja yhtenäisemmäksi kuin koskaan. Nyt se tiedetään myös Suomessa.