Sweet Spot – musiikin juhlaa virolaisittain

Sweet Spot 27.-28.7.2018

Keskisuuret indie-festivaalit tuntuvat olevan aina jotenkin todella sympaattisia musiikkitapahtumia. Paljon bändipaitaisia hipstereitä: jokaisen kangaskassia komistaa jokin suosikkibändi! Mihin tahansa festivaalialueella menetkin, kaikki tuntuvat puhuvan musiikista.

Ei örvellystä, ei ylilyöntejä. Ihmisillä on aidosti hauskaa ja fokus on ennen kaikkea musiikissa. Esiintyjien lavalle astumista odotetaan joka puolella kuin kuuta nousevaa.

Tallinnassa viikonloppuna järjestetty Sweet Spot oli juuri sellainen. Mew, Jose Gonzalez, Tom Odell, Little Dragon, London Grammar saivat suomalaisetkin tarttumaan tilaisuuteen ja vaeltamaan Suomenlahden ylitse festaroimaan. Totta puhuen viimeisin mainituista esiintyjistä ei ikinä saapunut paikalle sairastapauksen takia, mutta tilalle hommattiin uuden aallon brittibändi Kodaline.

Kaksipäiväinen Sweet Spot oli mielestäni loistava esimerkki siitä, että indie-festivaali voi olla musiikillisesti laadukas ilman yhtä isoa vetonaulaakin. En rehellisesti sanottuna olisi edes kaivannut paikan päälle mitään megatähteä – kaikki oli jotenkin hyvin juuri näin.

Viikonloppu jäi mieleen muutamasta todellisesta nappikeikasta. Brittiartisti Tom Odellin tähdittämä lauantain alkuilta oli todellista nannaa festarikävijöille. Odell osasi ottaa yleisön haltuun ja veti kappaleitaan kuin nuori Elton John konsanaan. Mies on erikoinen yhdistelmä John Legendin pianohempeilyä ja Matt Berningerin hönöä rokkikukkoilua. Edes rankka sadekuuro keskellä keikkaa ei estänyt miestä vetämästä täydellistä settiä päälavalla.

Pelisoundtrackeistaan tunnettu, säkenöivä japsi-DJ Soichi Terada ja Tallinnan oma ”Teemu Brunila”, eli tuottajaguru Sander Mölder vetivät niin ikään kerrassaan

mainiot keikat. Kesäistä elektroa tykittäneen Mölderin karavaani olisi toiminut mielestäni mainiosti jopa päälavalla asti.

Peukkua en kuitenkaan halua antaa Mew:n rutiinirykäisylle. Siinä missä ulkona oli lämmintä miltei kolmekymmentä astetta, tarjosi bändi taustagrafiikan muodossa lavalla muun muassa lumihiutaleita ja enkeleitä. Klassikot kuultiin toki, mutta bändillä ei ole ollut ikinä taitoa taikoa niistä livenä timanttisia.

Brittibändi Kodaline jäi myös keikkakokemuksena mitäänsanomattomaksi. Jäsenet kun tuntuivat vetävän listahittejään perjantai-illassa enemmän itselleen kuin yleisölleen. Olikohan bändillä pientä kettuuntuneisuutta ilmassa, kun kesälomat paloivat London Grammarin peruutuksen toimesta?

Festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa ja tottahan toki se näkyi: hihitystä aiheutti muun muassa aivan liian ahdas puistostage ja festarijuoman totaalinen loppuminen lauantai-iltana. Festareilta löytyi myös pizzakoju, johon sai jonottaa 15 minuuttia vain todetakseen, että tilaamani pizza valmistuisi mahdollisesti kahden tunnin päästä.

Haluan kuitenkin korostaa, että nämä asiat eivät festivaalikokemustani missään määrin pilanneet. Keskustan lähettyvillä sijainnut Kulttuurikatel on nimittäin täydellinen paikka järjestää tämän mittasuhteen festivaalit. Lämpimät ihmiset, hienot kelit, paljon nähtävää. Sweet Spot oli lisäksi täysin olutkarsina-free ja kappas vaan: humala tuntui silti pysyvän hyvin hanskassa!

Repparia kirjoittaessani Facebookiin tuli ilmoitus, että festivaali tullaan järjestämään myös ensi vuonna. Lämpimästi tervetuloa Sweet Spot Festival Pohjois-Euroopan festarikartalle.