Kaija Koo
19.8.2023
Olympistadion
”Tää ilta on meille!”, huudahtaa nainen ystävälleen rynnistäessään kohti Olympiastadionin katsomoa. On alkamassa Kaija Koon keikka, ja pian käy ilmi, että nainen on oikeassa. Kaksituntinen tykitys oli todellakin räätälöity faneille, ja aiempien lupaustensa mukaisesti Kaija Koo antoi ”kaiken, mikä minusta lähtee”.
”Nyt nautitaan elämästä!”, artisti toivotti jo ensimmäisestä kappaleesta villiintyneen yleisön tervetulleeksi. Kuka sen opettaa -hittiä seurasi Supernaiset.
Sama meno jatkui läpi keikan: hittiä hitin perään, ja yleisö tanssii ja laulaa vimmalla mukana. Hekin, jotka luulivat kuunnelleensa Kaija Koota viimeksi Tuulten viemää -albumin ilmestymisen aikaan, osaavat kaikkien kappaleiden sanat ulkoa. Jokainen lähes 40 000 kuulijasta osaa sanat.
Kaija vie yleisönsä suvereenisti tunnelmasta toiseen. Kylmä ilman sua -balladin soidessa katsomoon syttyy valomeri ja kyyneliä pyyhitään sekä vaivihkaa että avoimesti.
Pian artisti julistaa, miten ”Vapaa on kaunein sana, minkä minä tunnen”. Julistusta seuraa tietysti mikäs muu kuin Vapaa. Kaija Koo nostaa nyrkkinsä ilmaan ja toistaa vapaa! Vapaa! Kappaleen tulkinta on niin intensiivinen, että kellekään ei jää epäselväksi, ettei kyseessä ole sanahelinä.
Artistin avoin ja aito läsnäolo leimaa samalla tavoin koko konserttia. Hän puhuu peloista, rohkeudesta ja tietysti rakkaudesta, rakkaudesta muihin ja musiikkiin.
”Pitää pyrkiä siihen elämässä, että tekee mitä sydän sanoo oikeasti”, Kaija spiikkaa. ”Ja tässä nyt olen, tästä en luopunut. Tässä asiassa olin taipumaton.” Sitkeyttä häneltä tosiaan on vaadittu.
Elämäkerrassaan Taipumaton Kaija Koo kertoo peloista, jotka pitivät hänet paitsi vuosien ajan poissa parrasvaloista, jopa jumissa kotonaan. Nyt sama nainen villitsee monikymmentuhatpäisen yleisön Olympiastadionilla, ensimmäisenä naispuolisena suomalaisena sooloartistina.
Ja miten hän esiintyykään: tulta syöksevällä huulipunahylsyllä ratsastaen. Ledinäytöillä pyörivät kuvat ja videopätkät keikoilta ja ohjelmista sekä esiintymis- ja linnanjuhla-asut vuosien varrelta. Lavan valloittavat artistin lisäksi tanssijat, joista osa on esiintynyt Kaija Koon kanssa jo parikymmentä vuotta sitten. Jopa artistin levähdys- ja meikinkorjailuhetki tehdään lavalla, osana show’ta. ”Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään”, Kaija Koo laulaa – ja juuri siltä tämä show näyttää.
”Mä olen odottanut tätä koko elämäni. Mä olen elänyt tätä varten. Että näen teidät siinä, teidän ihanissa väreissä”, Kaija Koo kertoo yleisölle. Se on helppo uskoa. Toisaalta yleisö on niin hurmoksessa, että se uskoisi mitä tahansa, mitä Kaija Koo keksisi saarnata.
Kaikki vanhat filmit -kappaletta saapuu fiittamaan kitaravirtuoosi Erja Lyytinen sekä Michael Monroe saksofonia soittaen. Nää yöt ei anna armoo -kappaleen Kaija Koo esitti yhdessä Alman kanssa.
Tinakenkätytön alkaessa yleisön laulu miltei peittää lavaäänen. Olympiastadionin nurmikko on sulaa laavaa, villiintynyt yleisö ei enää tunnu maahan koskevankaan. Kun ilotulitukset ja pyrosuihkut laantuvat, Kaija Koo päättää konsertin kiitoksiin.
Koko show’ta kannatellut aitous on taas käsinkosketeltavaa. Artistin ääni sortuu hänen toistaessaan kiitoksiaan, ja se järisyttää kuulijaa enemmän kuin ilotulitteet tai tulisuihkut yhteensä.
Sofia Lundqvist