”Anssi Kela -albumin kappaleet tuovat mieleen Ilkka Alangon muutaman vuoden takaisen Elektra-soolodebyytin, mutta levy toimii paremmin”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.
Teksti: Akseli Hiltunen, kuva: Kuva: Risto Vauras
Anssi Kela: Anssi Kela
Live Nation
Paluu menneisyyteen.
Viime vuosina suhteellisen vaatimatonta huomiota nauttinut Anssi Kela palaa viidennen, nimettömän soololevynsä kanssa. Kela tarjoaa tällä kertaa 1980-luvun idoliensa hengessä toteutettua popmusiikkia. Anssi Kelan aiempaan tuotantoon perehtyneet huomaavat, että lyyrisesti Kela on ennallaan – suurin muutos Aukio-levyyn (2009) onkin juuri soundillisesti.
Siinä missä Aukio tarjosi hieman psykedeliaan kallistunutta kitararockia, on uutukainen hyvinkin tanssittavaa kasarihenkistä poppia. 2000-luvun soundein, tosin. Anssi Kela -albumin kappaleet tuovat mieleen Ilkka Alangon muutaman vuoden takaisen Elektra-soolodebyytin, mutta levy toimii paremmin.
Soundiuudistus on onnistunut: Anssi Kela ei ole kuulostanut näin raikkaalta sitten debyyttinsä Nummelan (2000), mutta levyä vaivaavat silti samat ongelmat kuin edeltäjiään. Täyteraitojakin löytyy.
Anssi Kela on monipuolinen ja taitava muusikko, mutta eheää levykokonaisuutta hän ei vielä ole tehnyt.
Arvio on julkaistu Rumbassa 3/13. Kuuntele levy Spotifyssa.