Autofiktiosta avoimeen keskusteluun – haastattelussa Iisa

Iisa kulki albumi albumilta kohti suorempaa ilmaisua. Kolmen autofiktiivisen levyn jälkeen hän koki löytäneen paikkansa artistina. Amelia-albumilla autofiktio sai jäädä, mutta julkisessa keskustelussa hän laittaa itsensä entistä enemmän likoon.

Minni Havas

Tee kokonainen albumi Amelia Earhartin ympärille, Iisa Pajula kirjoitti muistiin. Hän oli viimeistelemässä Päivii, öitä -levyään. Siitä tulisi hänen kolmas albuminsa, ensimmäinen uuden levymerkin alaisuudessa. Hän oli siirtynyt monikansallisen Universalin alamerkki Johanna Kustannukselta saman emoyhtiön toiselle labelille, Jukka Immosen johtamalle Capitolille.

Siirtymä oli tuntunut suuremmalta kuin yltä lukemalla voisi päätellä. Pajula puhui Ylex:n taannoisessa haastattelussa Spotifyn striimimäärien tarkkailusta, jota Capitolilla tehtiin ”armottomasti”.

”Striimimaailma on fakta, mikä on hyväksyttävä voidakseen toimia nykyajan musiikkimaailmassa”, Pajula sanoo.

”On hyväksyttävä ne mittarit. Capitolin kaltaisissa mestoissa työskennellään niin isojen artistien kanssa, että koko ajan on läsnä se tietoisuus, etten nyt edes ihan ulotu näille mittareille millä te olette tekemässä.”

Pajula kertoo siirtyneensä Fried Musicille, josta tuli pian sen jälkeen Capitol, halutakseen kehittyä biisin kirjoittajana. Hän kuvailee, että Päivii, öitä -levyä tehtiin ”laboratorio-olosuhteissa”.

”En ole aiemmin tehnyt omaa levyä niin hyvällä tavalla teollisessa ympäristössä. Istuin Punavuoressa huippustudion sohvalla ja kätilöitiin kappaleita samalla tavalla kuin co-write-sessioissa.”

Teollinen prosessi on Pajulalle tuttua, sillä artistiuden ohessa hän työskenteli miltei koko 2010-luvun HMC Publishingin house writerina ja kirjoitti biisejä muille, kuten Kaija Koolle hitin Supernaiset. Omaa soolouraa Pajula on vienyt eteenpäin määrätietoisesti, mutta nämä kaksi maailmaa ovat olleet toisistaan erossa. Capitolilla nämä erilliset polut oli tarkoitus yhdistää.

”Muille kirjoittaessa voi laittaa omia keloja vapaammin ja olla onnekas, että joku muu esittää ne. Se ei henkilöidy minuun.”

Tällä tavoin löytyi se suoruus, jota kohti Pajula oli kulkenut kahdella ensimmäisellä soololevyllään. Hän pyrki tietoisesti eroon kryptisestä ilmaisusta ja rivien väleihin asioiden jättämisestä. Silti, tekstien kirjoittaminen oli vaikeata käynnissä olevan avioeron ja elämäntilanteen myllerryksen vuoksi.

”Autofiktio on ollut mukavuusaluettani. Mutta nyt olin niin vereslihalla, läpi käydyt asiat olivat vielä niin tuoreita. Olisi pitänyt ottaa etäisyyttä.”

Vaikka se oli haastavaa, asioiden suoraan sanominen vapautti jotain, kuvailee Pajula.

”Se liittyy jollain tapaa oman tilan ottamiseen artistina. Mietin onko minulla lupa kertoa näistä asioista, saanko hyväksyntää. Kun levy oli tehty ja toivuin siitä, en kokenut enää sellaista kamppailua; tämä tila kuuluu minulle.”

Pajula kokee Capitolin etapin auttaneen häntä löytämään paikkansa.

”En osaa sanoa, kuuluuko musiikissani se kunnianhimo ja tinkimättömyys, mikä mulla siihen on. En olisi onnellinen, jos se pitäisi vaihtaa striimimäärien ropinaan.”

Hän kertoo syyksi Capitolilta lähtöön artistiuransa arvopohjan muutoksen, jonka takia syntyi arvoristiriita levy-yhtiön toimintamallien kanssa.

”Koen olevani artistina vastuussa siitä, että toimin puitteissa, joissa ei ole arvoristiriitoja. Jos sellaisia havaitsee, eikä sano mitään, se on väärin kaikkia kohtaan.”

Levy-yhtiön kanssa niistä puhuminen vaatii kuitenkin, että artisti nauttii kunnioitusta ja hänellä on kokemusta siitä maailmasta.

”Jos tulet uutena artistina alalle, ei se toimi niin, että valitset itsellesi sopivat yhteistyökumppanit. Jos saat diilin, niin sillä mennään. Voi olla vaikea lähteä avaamaan epäkohtia.”

Musiikkialan epäkohtien oikaisun perään Pajula kyseli jo mainitun Ylex:n haastattelun loppukaneettina: ”On eettistä pornoteollisuutta. Miksei eettinen musiikkitalous voisi olla juttu?”

Koronavirus ei ole niinkään muuttanut musiikkialaa, vaan tehnyt näkyväksi alan epäkohtia. Päällimmäisenä olemattoman sosiaaliturvan.

”Haasteena on se, että Suomen musakuviot on niin pienet. Olen puhunut asioista, jotka vielä pari vuotta sitten olisin pitänyt sisälläni. Niistä on välttämätöntä puhua, mutta silti hirvittää, että suututaanko minulle.”

Sen sijaan, että kaikki pysyisivät omissa poteroissaan joko osoittelemassa sormella tai puolustautumassa, Pajula peräänkuuluttaa avointa keskustelua.

”Voitaisiinko yhdessä miettiä eettistä toimintaa tukevia käytäntöjä ja malleja?”

Hän ei silti usko, että muutos tapahtuisi alan sisältä päin. Aloitteen pitäisi tulla kuluttajalta.

”Jotain voisi tapahtua, jos yleisö alkaa herätä siihen, että tämä on ala, mihin liittyy ongelmia. Suuren yleisön on kuitenkin turvallisempaa pitää tätä harmittomana viihteenä, eikä se ole niiden vika. Yleisö on opetettu siihen, että viihdettä tulee toivotussa muodossa. Kuluttajamassalle on luotu kiva teflonpinta, jossa on menestyneitä artisteja Hartsu-keikoilla.”

Kuva: Minni Havas

Noh, tällä hetkellä ei ole Hartwall-areenan-keikkoja, ei ole muitakaan. Haastattelua tehdessä Pajulan kalenterissa oli klubikeikkoja, joiden toteutuminen oli epävarmaa. Amelia-albumin kappaleita oli kuitenkin treenattava livekuntoon.

Amelian biisit ovat syntyneet Pajulan mukaan ”kollaasitekniikalla” tiiviissä yhteistyössä Artturi Tairan ja Miikka Koiviston kanssa. Muutama kappale on alkanut Pajulan selkäestä biisiaihiosta, mutta valtaosa Tairan ja Koiviston lyhyistä, pädillä tai pianolla tehdyistä luuppi- ja rytmipätkistä.

”Niille on sitten tehnyt toplinea eli kirjoittanut melodiaa ja lyriikkaa, ja lähettänyt takaisin. Näin ollaan menty edestakaisin monta kierrosta. Kun se on ollut kaikkien kolmen mielestä tarpeeksi hyvä, niitä on alettu työstää yhdessä Artturin työpajalla Herttoniemessä. Moni biisi on vielä tuossa vaiheessa saanut aivan uuden elämän.”

Pajula kuvailee Amelia-albumia paluuna ”privaattiin tekemiseen”, hän näkee sen vastavetona Päivii, öitä -levyn pitkään julkaisuprosessiin lukuisine singlejulkaisuina ja useina haastattelukierroksineen.

”Sovittiin, ettei kerrota kenellekään, ennen kuin levy on valmis. Oltiin kolmistaan omassa kuplassa. Tuntui hirveän hyvältä, että sai pitää oman rauhan.”

Uusi levy-yhtiö löytyi vasta levyä tehtäessä. Pajula kirjoitti Fullsteamin kanssa useamman albumin mittaisen sopimuksen.

”Me käytiin Rauha Kyyrön ja koko Fullsteamin kanssa niin hyvät keskustelut, että olen voinut olla levollisin mielin. He ymmärtävät, mitä haluan tehdä, ja tukevat siinä.”

Amelia on Pajulan ensimmäinen albumi, jota hän ei miellä autofiktioksi. Hän kokee sen syvästi henkilökohtaiseksi levyksi, mutta halusi välttää yksityiselämänsä joutuvan jälleen spekulaation kohteeksi. Muistiinpano Amelia Earhartista palasi mieleen.

”Ajattelin silloin, että se voi olla yksi ideoista joita tulee ja menee. Mietin, että tuntuukohan se myöhemmin hyvältä. No, tuntuihan se. Siitä sai ankkurin, jolla on pakotettu tekemään jotain muuta kuin äärimmäistä autofiktiivistä kerrontaa.”

Pajula oli törmännyt joitain vuosia sitten Jane Mendelsohnin teokseen Minä olin Amelia Earhart. Se on fiktiivinen tarina, joka alkaa siitä, mihin Earhartin tunnettu tarina päättyy. Earhart oli ensimmäisiä naispuolisia lentäjiä. Hän katosi Tyynellämerellä heinäkuussa 1937 yrittäessään maailmanympärilentoa.

”Kirjassa Amelia ja hänen navigaattorinsa pelastautuvat autiolle saarelle ja vapautuvat kaikesta. Se oli mennyt mulla ihon alle enemmän kuin olin hoksannutkaan. Sen myötä kiinnostuin myös siitä oikeasta historiallisesta hahmosta. Siinä oli jotain provosoivaa, samastuttavaa ja myyttistä.”

Pajula kertoo perehtyneensä Earhartin elämään ja imuroineensa tietoa hänestä luettuaan yllä mainitun Mendelsohnin teoksen, mutta albumin teon alkaessa Pajula teki tietoisen ratkaisun olla lukematta enempää Earhartista. Levystä ei ollut tarkoitus tulla esitelmää, vaan albumi, joka toimii myös ilman Amelia-kontekstia.

Earhartin kohtalosta on lukuisia salaliittoteorioita. Yhdessä japanilaiset ovat vanginneet ja teloittaneet heidät pakkolaskun jälkeen. Toisissa teorioissa Earhartin onnistui selvitä, joko autiolla saarella tai väärän henkilöllisyyden turvin.

”Nämä teoriat ovat viehättäviä, liikuttavia ja koskettavia. Minuakin jäi vaivaamaan, että mitä hänelle kävi! Mutta minun muusa-Amelia on ehdottomasti jäänyt elämään saarelle. Hän on vapautunut kaikesta ja löytänyt rauhan.”

Iisa striimikeikalla Tampereen G Livelabissa 17. huhtikuuta. Keikka on Iisan ensimmäinen julkinen esiintyminen sitten kesän 2019, ja ensimmäinen mahdollisuus kuulla Amelia-albumin kappaleita livenä. Lisätiedot G Livelabin kotisivuilta.