Sitten taas jotain muuta. Vuonna 1988 julkaistu Batman the Caped Crusader teilattiin ilmestyessään jälleen yhdeksi tylsäksi lisenssipeliksi (elokuvien, sarjakuvien tai muiden hittituotteiden pohjalta tehdyt pelit tosiaan myivät useammin brändinsä kuin laatunsa voimin), mutta harvat kriitikot älysivät nostaa esille, että Fred Grayn tekemä musiikki toimi hienosti. Siinä oli tietenkin se ärsyttävä piirre, että musiikki alkoi aina alusta, jos pelissä siirryttiin käsittelemään inventaariota, joten sitä ei monestikaan kuullut alkua pidemmälle. Mutta jos biisin malttoi kuunnella loppuun asti, se kasvoi minuuttien mittaan suht massiiviseksi rytistykseksi.
