Vuonna 2005 perustettu Donkeyboy leikittelee Suomen radioaalloilla Ambitions-biisillään. Vielä ei ole varmaa, jääkö norjalaisbändi vain yhden hitin ihmeeksi.
Teksti: Auroora Vihervalli, kuva: Warner
Norjalainen Donkeyboy on nimestään huolimatta vakavasti otettava bändi. Viime vuonna julkaistulta Caught in a Life -debyyttialbumilta kaksi ensimmäistä sinkkulohkaisua ponkaisi Norjan listojen kärkeen.
Suosio on levinnyt Norjasta myös Ruotsiin ja Suomeen, joissa tarttuva poppisbiisi Ambitions on kovassa radiosoitossa. Silti Donkeyboy on vielä melko tuntematon ilmestys. Helmikuussa levy-yhtiö lennätti heidät Helsinkiin näyttäytymään.
Jos laulaja Cato Sundbergin pitäisi kuvailla bändiään kolmella sanalla, ne olisivat ”todella, todella hyvä”. Itsetunto näyttää olevan siis kohdillaan.
Kitaristi Peter Michelsen puolestaan valitsisi sanat ”iloinen”, ”melodinen” ja ”syntikka”. Osuvia sanoja kaikki, sillä Donkeyboy tekee pirteää electropoppia.
Donkeyboyn tarina on se tavallinen: Sundbergin veljekset kirjoittelivat biisejä keskenään, kunnes mukaan tarttui koulukaveri ja kaksi tuttavaa.
”Jätimme oikeat työmme ja keskitymme nyt musiikkiin. Pitää yrittää”, Michelsen sanoo.
”Olisi hienoa tehdä musiikkia vielä kymmenen vuoden päästä. Mutta se ei ole meistä kiinni, vaan muista. Jos ihmiset tykkäävät meidän musiikista, niin sitten. Tärkeintä on, että meillä on hauskaa!” sanoo Sundbergin veljeksistä vanhempi, Cato.
Hauskaa näyttääkin olevan, sillä yhtyeen jäsenet ovat kaikki kuin veljeksiä. Joku repeää vähän väliä nauramaan ja läiskii toisen hartioita. Pilkkeet silmäkulmissaan aasipojat näyttävät nauttivan olostaan.
”Tunnemme toisemme melko hyvin. Mitä enemmän olemme yhdessä, sitä enemmän opimme toistemme hyviä ja huonoja puolia. Peterillä on kyllä eniten huonoja puolia. Esimerkiksi se, ettei hän käytä alusvaatteita”, päälaulaja Sundberg sanoo ennen kuin räjähtää nauramaan.
Kitaristilla on vastaisku takaisin: ”Cato syö sokeria ja on henkiseltä iältään 5-vuotias.”
Poikamainen veijarimaisuus Donkeyboyn jäsenten välillä on jopa hellyttävää. Syntikkamestari Kent Sundbergin mielestä on hienoa olla bändissä, joka on kuin yhtä perhettä. Verisukulaisuus laulajan kanssa on myös hauskaa.
”Ihan kuin omistaisi koiran. Sehän on ihmisen paras kaveri!” nuorempi Sundberg toteaa katsellen isoveljeään, joka tosiaan kaataa kielelleen sokeria.
Ensialbumin teko oli kuitenkin leikistä kaukana. Vuoden kestänyt prosessi oli väsyttävä.
”Teimme kolmentoista tunnin työpäiviä ja koko ajan piti olla luova. Se oli mukavaa, mutta loppupeleissä aika uuvuttavaa”, laulaja muistelee.
Norjassa räjähdysmäinen suosio yllätti. Kotimaassaan Donkeyboyn jäsenet tunnistetaan kaduilla. Nuorempi Sundberg kertoo, että kerran hän joutui uimahallissa valtavan lapsilauman piirittämäksi.
”Emme odottaneet tällaista suosiota”, Sundberg ihmettelee ääneen. ”Tulevaisuuden epätietoisuus ahdistaa välillä. On hankalaa sanoa, mitä tapahtuu. Mutta sen näkee sitten.”