Eevil Stöö
6.3.2026
Tavastia, Helsinki
Maailmanloppu alkoi 6.3.2026. Kymmenen vuotta sitten julkaistun Iso vauva Jeesuksen tuotannosta vastannut Nuori Derrick astelee lavalle Terminatorin elkein. Kontrollerit vasemmassa kyynärvarressa ovat post-apokalyptisen uuden maailmanjärjestyksen tärkein varustus. Synkät bassotaajuuksien maalaamat soundit tuudittivat yleisön vuoden 2016 ilmapiiriin.
Tavastian sali on täpötäynnä. Illan ensimmäisellä keikalla on ollut ovien avaamisesta asti odottava tunnelma. Salin ikähaarukka on laidasta laitaan, mutta karkeasti arvioiden suurin osa kuulijoista sijoittuu 30-40 ikävuoden väliin. Eevil Stöö saapuu lavalle ja ottaa tilan välittömästi haltuun. Tätä hetkeä on odotettu. Tavastian hämärä miljöö muuttaa sävyään synkemmäksi, reilusti synkemmäksi. Vain muutamat henkilöt yleisöstä päättävät kaivaa älypuhelimen taskuistaan kuvatakseen keikkaa.
”Tää biisi kertoo mun lempinuudeleista”, Stöö toteaa. Joku yleisöstä heittää lavalle paketillisen Udon-nuudeleita. Haikea, hidas soundi ja Stöön tiukka räppäys aloittavat keikan vahvasti. Kuulija viedään Osakan sivukujille höyryävien, loputtoman tuhtien nuudeliannosten eteen.
Aivovamman funkkaava alkusoitto funkkaa enemmän kuin yleensä. ”Onko Eevil Stöö helvetin hyvä vai helvetin paha”, kajahtavat lyriikat ilmoille. En ota kantaa, mutta ainakin allekirjoittanut haluaa olla Stöön puolella. Kummalla puolella Stöö sitten päättääkään olla maailmanlopun tapahtumissa.
Stöö tai Derrick heittää propsit haikeille stonereille. ”Mä näen teidät”, Nuori Derrick lisää ja osoittelee yleisöön. Mvda fvck tuo haikean hengähdyshetken ennen seuraavaa kolmen ison hitin putkea. ”Stöö haluis himas vaan jumittaa, mut kaikki haluu nähdä elävän Stöön”. Lyriikat todellakin pitävät paikkansa, loppuunmyyty keikka on todiste Stöön vetovoimasta ja ajankohtaisuudesta. Undergroundin kuningas on ainakin tämän illan ajan pinnalla. “Ööts livee” on saapunut lavalle suoraan maaliskuisesta lähimetsästä. On aistittavissa, että Stööllä on oikeasti hauskaa tänä iltana. Nuoren Derrickin vingutukset ovat varsinkin livenä kuultuna ehdottomasti lähtöisin pimeältä puolelta, kuten Stöö lyriikoissaan toteaa. Ylpeys ja innostus paistavat Derrickin kasvoilta hänen luodessa katseensa esiintyjien läsnäolosta huumautuneeseen yleisöön. Stöö mikrorepeilee lukiessaan omia lyriikoitaan kymmenen vuoden takaa. Iso vauva Jeesus on Suomi-memphisin kiistaton taidonnäyte.
”Ne huutaa ”mafia, mafia!”, kun Stöö jysäyttää klubin paskaks”. Tyyppaa viel pitäisi päästä kuulemaan livenä Japanissa. Saisikohan 10v juhlakiertueen laajennettua Yokohamaan asti? ”Muut räppärit tekee huolel duunii, Stöö arvostaa lorvimista”. Ainoa Stöön laini, joka on vanhentunut huonosti. Stöö on viimeisen kymmenen vuoden aikana osoittanut kykynsä uusiutua ja kehittyä artistina. Stöön työmoraalia voidaankin pitää korkeana, ihan jo pelkästään katalogin laajuutta katsomalla. Uusia Stöö-julkaisuja on viime vuosina tippunut tasaiseen tahtiin, eikä taso todellakaan ole laskenut. Tyyli on muuttunut, eikä missään nimessä huonompaan suuntaan. Vaikka artistilla itselläänkin on tiedossa, että alusta asti mukana olleet fanit toivovat lisää synkkiä bängereitä, joita tänäänkin on sankoin joukoin tultu kuuntelemaan. Tooni olisi kappaleena parempi ainostaan jos kertosäkeessä Tony Montanan tilalla olisi Tony Soprano.
Jossain vaiheessa keikkaa Nuori Derrick tunnustaa loopanneensa yhteen kappaleista saman biitin kahdesti peräkkäin. Luultavasti saadakseen aikaan kuulijoiden aivonystyröitä kutkuttelevan kokemuksen. Huijaamista, vedätystä ja muuta epärehellistä toimintaa. Siitä huolimatta täällä tuntee olevansa turvassa. Kolmannen silmän kyyneleet on humoristisesta ulottuvuudestaan huolimatta tunteikas kappale, jonka mukaan on nimetty myös takavuosien Eevil Stöö nimikko-olut. Tämä myös muistetaan mainita keikalla. Harmillisesti kyseinen tuote ei taida olla enää saatavilla. ”Rip Tuuttis”, Stöö lausuu ennen kuin aloittaa levyn viimeisen kappaleen. Yksijäinen on kaunis tapa paketoida levyn muodostama synkkä kokonaisuus. Tällä kertaa biisin aikana Stöö ei räpännyt meille, Stöö räppäsi Aaro Teikarille. Yleisössä seisoessa ei voi kuin ihmetellä, miten kuulijana voi olla samanaikaisesti näin omissa maailmoissaan, uppoutuneena hiihtopipomiehen luomiin tarinoihin, mutta silti niin läsnä hetkessä, muiden samanmielisten ympäröimänä. Tunnetta on vaikea käsittää.
Esiintyjät poistuvat takahuoneeseen ja jättävät yleisön haikailemaan lisää. Olemme oman seurueemme kanssa melkoisen varmoja, että Kultaiset leegot puuttui settilistalta. Saadaanko se kuulla väistämättä tapahtuvan encoren aikana? ”We want more!”-huudot tuottavat tulosta, kun illan pääesiintyjä yhden miehen entouragensa kanssa nousee takaisin lavalle. Viimeisenä yllätysbiisinä mentiin historiassa taaksepäin vielä muutaman askeleen verran. Livenä nykyään todella harvinainen Super jäine mega bluntti jäi illan ensimmäisen keikan viimeiseksi vedoksi.
Keikan jälkeen valumme Tavastian mystisestä maailmasta Kampin eloisaan kevätiltaan. Ihmiset ovat lähteneet ulos viihtymään vuoden ensimmäisten aurinkoisten ja lämpimien päivien innoittamina. Ajatuksissa pyörii, että alkoiko maailmanloppu tosiaan tänään 6.3.2026, vaiko jo kymmenen vuotta sitten samassa paikassa järjestetyllä keikalla 27.2.2016? Antakaa Stöölle ruusut tuoreina, silloin kun ne vielä tuoksuvat. Eevil Stöö ansaitsee joka ainoan saatavilla olevan tunnustuksen.
Niklas Koivistoinen