Lauluntekijä Ben Howard esiintyi teatterissa, mutta hänen ei tarvinnut näytellä nauttivansa keikalla – eikä myöskään yleisön.
Teksti: Marko Ylitalo
Eurosonic Noorderslaag
12.–15.1.2011 Groningen, Hollanti
Brittiläinen Ben Howard sai kunnian esiintyä siellä, mistä koko Eurosonic-tapahtuma sai alkunsa 25 vuotta sitten: Grand Theatressa. Korkeudestaan huolimatta teatterirakennuksen pääsali sopi väkevä-äänisen Howardin intiimiin musiikkiin, vaikka se keskiviikkoyönä ammottikin ainoastaan puolillaan. Kunnia oli molemminpuolinen.
Laulaja-lauluntekijää ei ole suotta verrattu ruotsalaiseen José Gonzáleziin ja amerikkalaiseen Bon Iveriin. Artisteissa on paljon samaa, mutta yhtä lailla Howard muistutti irlantilaista Damien Ricea. Mielleyhtymää tuki entisestään sellisti India Bourne.
Kolmantena akustiseen kokoonpanoon kuului sutirumpali Chris Bond, joka nousi toisinaan läpsyttelemään läskibassoaan. Tällöin Howard huolehti rytmistä kitaraansa hakkaamalla.
Surffarin näköinen Howard vaikutti alkuun vain yhdeltä hienolta laulaja-lauluntekijältä, joita mahtuu kaksitoista tusinaan. Muutamaa kappaletta myöhemmin hän kohosi genrevaliota suuremmaksi esiintyjäksi, josta olisi tähdeksi myös oman laatikkonsa ulkopuolella. Hän onkin kiertänyt paitsi Angus & Julia Stonen kanssa myös Finkin ja Xavier Ruddin seurassa.
Howard päättii viisaasti puhua vähemmän ja soittaa enemmän. Näytön perusteella tulevalta debyytiltä on syytä odottaa paljon. Levyä on hiottu ladossa jo yli vuosi, ja toivon mukaan maalaismainen studiomiljöö on ollut yhtä antoisa kuin hollantilaisteatteri.
Keikkansa loppupuolella artisti kertoi alkaneensa kirjoittaa surumielisten sävellysten vastapainoksi onnellisia lauluja, joista kuultu esimerkki oli ylitse muiden. Toivottavasti se on ehtinyt myös albumille.
MySpace: Ben Howard