Femmagaalan palkinnot on jaettu ja Wallu Valpiolla ei ole huolta huomisesta.
Teksti: Otso Karhu, Kuva: Femmagaala
Beastmilk on vuoden nousija ja Levykauppa Äx leviää kuin klamydia. Emma-gaalan varjotapahtuma Femmagaala palkitsi tänään suomalaista musiikkikenttää yhdellätoista Femma-palkinnolla ravintola Virgin Oilissa. Vuonna 2004 tapahtuman perustanut Wallu Valpio kertoi Rumballe päällimmäisiä tunnelmia kymmenvuotisjuhlaa viettävän gaalan keskeltä.
Femmagaalan voittajat löytyvät jutun lopusta.
Femmagaala on ollut pystyssä nyt kymmenen vuotta. Mikä tunnelma gaalaillassa, Wallu Valpio?
”Nyt ei mennä vapaalla vaan perinteisellä hiihtotyylillä. Kymmenen vuotta on taisteltu hyvän musiikin puolesta. Kesti viidestä kuuteen vuotta ennen kuin gaala otettiin tosissaan ja vihdoin aletaan ymmärtämään homman pointti. Saliin valuu väkeä, No Shame aloittaa kohta. Ei huolta huomisesta.”
Miten alun perin päädyit järjestämään Femmagaalan?
”Kymmenisen vuotta sitten huomasin, että isot levy-yhtiöt palkitsevat toisiaan gaalassa nimeltä Emma-gaala. Siellä tuomariston nimiä ei mainita ja genret sekoittuvat miten sattuu – Bomfunk Mc’s voidaan palkita vaikka metallimusiikin Emmalla tai miten vaan. Eihän tässä ole logiikkaa. Hyvä musiikki jää kokonaan varjoon. Totesin, että jotain on tehtävä.”
”Istuin keskioluella Stuba Nikulan kanssa ja hän ehdotti köyhän miehen Emma-gaalan järjestämistä. Mies keksi myös iskulauseen ’vaikka artisti ei ole myynyt kybällä, voidaan se silti palkita femmalla’. Saatiin Nosturi käyttöön ja siitä se lähti.”
Minkälaisia vaikutuksia uskot Femmagaalalla olleen suomalaiseen musiikkikentään?
”Olen sanonut, että Femmassa palkittu voidaan kymmenen vuoden päästä palkita Emmassa. Jos joskus vuonna 2004 palkittiin Jukka Poika ja Kompostikopla ja nyt sama artisti pyörii Emmassa, niin huomaa artistien ottavan tämän erittäin kunnianhimoisesti. Femmassa ehdolla oleminen antaa artistille potkua toteuttaa intuitiotaan, mikä oikeaan musiikkiin kuuluukin.”
”Meidän tehtävä on toimia ponnahduslautana – vaikka kuulostaa vähän oudolta eikä ole mainstream, niin me tsemppaamme jatkamaan samalla tahdilla. Pitää tukea epävarmoja orkestereita, jotka silti ymmärtävät hyvästä musiikista ja sitä kautta saattavat jonain päivänä päätyä Emma-gaalaan. Ja hyvä niin. Kyseenalaistamme tietynlaisen musiikkikulttuurin ylösnousua ja yritämme tavallaan katkoa jalkoja tietyiltä tahoilta. Olemme taistelleet paskaa musiikkia vastaan eri kategorioilla.”
Mikä Femmagaalavuosista on jäänyt sinulle erityisen mieleen?
”Muistan gaalan, minne valitsin potentiaaliset bändit jo puoli vuotta etukäteen. Luotin intuitioon, ja päivää ennen femmagaalaa kaksi meillä esiintyvää artistia, Lapko ja Diablo, olivat Suomen albumilistan ykkösinä. Silloin tuntui, että osui ja upposi. Silloin leuka nousi pystyyn.”
Onko Femmagaalalla tavoitteita mitä ei vielä olla saavutettu? Onko tehtävä kesken?
”On. Saada isot mediakonsernit, yleisradio ja oikeat tahot kiinnostumaan asiasta – ne, jotka pystyvät vaikuttamaan ihmisten mieliin. Sitä kautta voimme välillisesti vaikuttaa nyt esimerkiksi YleX:n toimintaan. Paljon on kesken: keskitason mediat ja pintaklippeinä pari isompaa on huomioinut Femman, mutta ehdokkaamme on saatava koko kansan tietoisuuteen niin, että joku ehkä nappaisi niistä kopin. Jos minä Femmagaalalla pystyn pelastamaan edes yhden juntin aivot, ja se siirtyy kuuntelemaan oikeeta musiikkia, niin mä olen taas oikealla tiellä.”
Alla Femmagaalan voittajat.
Ylä-Femma – vuoden nousija: Beastmilk
Pappa ja mamma -Femma – vanhempien herrasmiesten ja leidien comeback: J. Karjalainen
Suuruudenhulluus-Femma – megalomania kunniaan: Cheek
Mesta-Femma – paikka, jossa musiikin on hyvä olla: WeJazz-festari
Yhden biisin Femma – kun yksikin riittää: Musta Barbaari
Marjo Matikais -Femma – huipulla lopettaneet: Rubik
Elmu-Femma – elävälle musiikille: Joensuun Popmuusikot ry
Leviää kuin klamydia -Femma – vuoden aikana lisääntyneet: Levykauppa Äx
Anteeksi-Femma – anteeksipyynnön kautta: Tommi Läntinen
Kybä-Femma – se suurin ja kaunein: Death Hawks
Yleisö-Femma: Turmion kätilöt