Festaritarkastus-sarja jatkuu: Miten onnistuu Ruisrockin tasapainoilu perusrockin ja indien välillä?

08.06.2011

Festariekspertti Anton Vanha-Majamaa tähyää Festaritarkastus-blogisarjan toisessa osassa kohti Ruissaloa.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa, kuva: Domino

Kesä on käynnissä, hellekeli hemmottelee ja kohta on taas hyvä syy lähteä Turkuun. Vuodesta 1970 asti väkeä Ruissalon kansanpuistoon kerännyt Ruisrock on nyt mielenkiintoisempi kuin vuosiin. Sopiva määrä radioystävällisiä ja hipster-hyväksyttyjä artisteja takaa sen, että jotain on tosiaankin jokaiselle.

Perjantain olennaisimmat esiintyjät ovat The Prodigy (UK), The National (USA) ja Paramore (USA). Ensimmäinen näistä on ajankohtainen hiljattain Finnkinon teattereissa näytetyn World’s on Fire -livetaltioinnin myötä. Viimeisin studioalbumi on kehnohko Invaders Must Die parin vuoden takaa.

The National vierailee näillä leveysasteilla harvakseltaan, mutta ketään tuskin harmittaa. Kuten Primaveran keikan tiimoilta totesin, kyseessä on yksi 2000-luvun tärkeimmistä yhtyeistä, ja Matt Berningerin johtama kvintetti on livekunnoltaan hurja. Kannattaa tsekata jo pelkästään puku yllä, viinilasi kädessä ja silmät ummessa tulkitsevan solistin kimurantin charmin vuoksi.

Paramore ei yhtyeenä nauti kriitikoiden suursuosiota, mutta yleisö tuntuu lämpenevän. Helsingin Jäähallin pari vuotta sitten täyttäneen pop-rock-pumpun tunnetuin hitti lienee yhä rikollisen tarttuva Crushcrushcrush vuoden 2007 Riot!-albumilta. Tuorein levy on parin vuoden takainen Brand New Eyes.

Perjantaita täyttää vielä hajutonta ja mautonta pop-pastissia tehtaileva Hurts (UK), jonka suurin meriitti lienee yhä Anton Corbijnin kaunis kansitaide. Lavalla nähdään myös funk-rock-yhtye Primus (USA) joka tuonee yleisöön iäkkäämpää väkeä – joskin se on ehkä ainut lajiaan, joten jännä nähdä kuinka käy. Ulkomaisen tarjonnan täydentävät tanskalainen Carpack North ja ainakin Kim Nekromanin komeasta läskibassosta tunnettu psychobilly-yhtye Nekromantix (DEN/USA).

Ei siis lainkaan kehno päivä, kun kotimaisistakin nähdään vielä Circle, Pariisin kevät ja Kotiteollisuus. Tuttu riippakivi on tosin se, että käytännön pakosta kattaus palvelee vähän kaikkia. Indieväelle suurin täky on The National, joka toisaalta on nähty viimeksi Kulttuuritalolla kahdesti. Radioystävällistä musiikkia soittavat Hurts ja Paramore, joista molemmat vetoavat ainakin nuoriin naisiin. Ja sitten on Primus.

Lauantai on omasta vinkkelistäni kivempi. Mercury Music Prizella pari vuotta sitten kunnioitettu Elbow (UK) tekee ensivisiittinsä Suomeen, ja kauniisti soiva brittiläinen alt.rock hurmannee kotimaisen yleisön, vaikka bändi ei täällä ehkä niin tunnettu olekaan.

Anna Calvi (UK) esiintyi taannoin Rumban kannessakin, ja vaikka nainen on levyltä kuunneltuna tuskallisen tylsä, voi esitystä silti odottaa mielenkiinnolla. Kuten myös rajanaapurin bob hundia (SWE), joka sai maaliskuisella Tavastian-keikallaan monet vuotamaan mahlaa jokaisesta aukosta. Raskaammasta musiikista vastaavat huvittavasti samaan lokeroon jo nimillään asettuvat Bullet for My Valentine (UK) ja Bring Me the Horizon (UK). Putkea täydentää ruotsalainen Sabaton, josta en tiedä mitään.

Kotimaisten puolesta päivä on mielenkiintoisin, kun lavalle astuvat muun muassa Pertti Kurikan nimipäivät, PMMP, Rubik, Stam1na, Sweatmaster (joka panee pillit pussiin kesän jälkeen!), Uusi Fantasia ja Von Hertzen Brothers.

Sunnuntailta löytyy vielä pari festareiden tärkeintä nimeä. Me Gustas Tú -hitistään ehkä parhaiten tunnettu Manu Chao La Ventura (FRA) tuo monikielisen rytmiryhmänsä ensimmäistä kertaa Suomeen ja voi tosiaan olla, että ”Ruisrock huipentuu sekopäisen villeihin bileisiin, joita ei kannata missata.”

Sitä ennen (?) nähdään kuitenkin festareiden olennaisin nimi, vahvoista livevedoistaan tunnettu Fleet Foxes (USA). Robin Pecknoldin johtaman popfolk-sekstetin eponyymi debyytti oli julkaisuvuotensa kehutuimpia levyjä, eikä vastikään julkaistu Helplessness Blues saanut yhtään sen kehnompaa vastaanottoa. Jussi Saarinen palkitsi sen muuten Rumbassa täysillä pisteillä.

Sunnuntain täydentävät Isobel Campbell & Mark Lanegan (UK/USA), Robyn (SWE) ja kotimaisista muun muassa Jätkäjätkät, Jenni Vartiainen, Magenta Skycode ja Paleface.

Ruisrock tuntuu tälle vuodelle löytäneen oivan tasapainon perusfestarikansan ja indieväen välillä. Kiinnostavuudessaan se nousee rutkasti Ilosaaren yläpuolelle ja haukkaa vielä palasen Flow-kakusta. Nähtävää riittää jokaiselle päivälle ja jos sää vielä suosii, voi olla, että Ruisrock viettää parhaan kesänsä aikoihin. Jospa sitä itsekin ehtisi paikalle.

ARVOSANA: 8+

Summa Summarum:

+ Hyvä kattaus radiokamaa ja indietä
+ Erityisesti Fleet Foxes ja Elbow
+ Lauantain tuhti kotimainen kattaus

– Primus on väärässä seurassa?

Lisää luettavaa