Freddie Mercuryn tarina jää elämää suuremman musiikin jalkoihin – arviossa Bohemian Rhapsody

Perjantaina 2.11. ensi-iltansa saava Bohemian Rhapsody yrittää kertoa Freddie Mercuryn tarinan.

Bohemian Rhapsody

Bohemian Rhapsodyn loppukohtaus hakee vertaistaan. Queen soitti vuonna 1985 Wembleyn stadionilla Live Aid -konsertissa 21 minuutin ajan 72 000 ihmisen edessä. Elokuva huipentuu tähän Queenin parhaana pidettyyn esiintymiseen, ja sillä todellakin mässäillään: livepotpuri kestää yli 10 minuuttia.

Elokuvan päättyessä olo on kuin suuren rock-konsertin encoren jälkeen. Hengästynyt, mutta voimiensa tunnossa. Takki tyhjä, mutta mieli stimuloitu. Ja niin edespäin. Jos arvosana olisi pitänyt antaa vielä lopputekstien rullatessa, ei viisi tähteä olisi ollut kaukana.

Mahtailevan ja pompöösin lopun jälkijäristysten vaimetessa keikkakohtausta edeltänyt kaksituntinen tuntuu valuvan sormien välistä hiekanjyvien lailla.

Rami Malek loistaa Freddie Mercuryna. Hänen onnistuu vangita se katseet kääntävä ja huomion kaappaava presenssi, jonka Mercurylla voi uskoa olleen. Niin lavalla ja juhlissa kuin arkipäivän kohtaamisissa.

Malek onnistuu teatraalisessa roolissaan niin hyvin, ettei ryysyistä rikkauksiin -tarinan suoraviivaisuus ja pinnallisuus aluksi haittaa. Muut ovat kuin statisteja, tai vielä pahempaa: karikatyyrejä, kuten Mike Myersin esittämä levy-yhtiön pomo. Dialogin taajaan viljellyt one-linerit naurattavat aluksi. Mutta jos Bohemian Rhapsodylta odottaa esimerkiksi syvempää kuvaa kohteestaan, Freddie Mercurysta, hymy alkaa hyytyä.

Tahattoman koomiset (Mercury soittaa kiertueelta kotiin) tai siirappiseksi silotellut (Mercury käy ”antamassa anteeksi” isälleen) kohtaukset seuraavat toisiaan. Sivuosan esittäjät lipuvat leffaan moraalisen kompassinsa mukaan joko Wayne’s Worldista tai Austin Powersista. Mercuryn viimeisten vuosien kumppani Jim Hutton on kuin kirjoitettu elokuvaan hätäpäissään viikkoa ennen ensi-iltaa.

Musiikkikohtauksissa, joita on paljon, elokuva onnistuu. Malek tyytyy huulisynkkaamaan, mikä on tässä tapauksessa ainoa oikea vaihtoehto. Ikoniset kappaleet kasvavat bändin suosion myötä klubeilta areenoille ja stadioneille.

Myös näiden ikonisten kappaleiden syntyä kuvataan aivan oivaltavasti. Joissain arvioissa on kritisoitu, että elokuva väheksyy Queenin sävellystaitoa. Päin vastoin, vaatii nimenomaan uskallusta, poikkeuksellista lahjakkuutta ja visiota, että näennäisen yksinkertaisista ideoista ja sattumanvaraisen oloisista kokeiluista jalostuu rock-timantteja.

Vuodesta 2010 tekeillä olleen elokuvan tuotantoprosessia on varjostanut taiteelliset erimielisyydet ja näyttelijöiden ja ohjaajien vaihtuminen. Kenties Bohemian Rhapsody on silkkihanskoin koko perheelle tarjoiltu kompromissi. Se on sääli.

Neljäs tähti tulee Queenin kappaleista.