Kuluvan vuoden voi ulkopuolisena arvioida olleen yksi Gettomasan menestyksekkäimmistä. Pahimman koronakatastrofin jälkeen keikkaa on riittänyt ja erityisesti sinkkujulkaisut ovat nousseet hiteiksi. Striimejä on siinä määrin kilissyt, että Shamppanjadietiillä-jättihitin b-puolena julkaistu Hölliikse rikkoi kultarajan.
Kolmea kärkisinkkua (Shamppanjadieetillä, 500 hevosta, Hyvä me) on kuitenkin hieman vaivannut niiden vahvahko eroavaisuus toisistaan. Minkälaista levyä Gettomasa lähtee rakentamaan vai lähteekö lainkaan?
Tällaiset pohdinnat unohtuvat uudella levyllä samantien. Räppärin kerronnallisesti vahvalla Vastustamaton-albumilla palaset loksahtavat paikalleen täydellisesti. Esimerkiksi edellä mainittu Shamppanjadieetillä ei ole vain tarttuva kappale, vaan asettuu tarinallisesti aivan uuteen valoon.
Levyä kuunnellessa tulee väistämättä mieleen läpimurtoalbumin Chosen One (10/10 Rumbassa), joka esitteli tuolloin vielä tuntemattoman, mutta erittäin itsevarman artistin.
Levy oli artistille käänteen tekevä. Sen jälkeen suunta on ollut urakehitystä ajatellen tasaisesti ylöspäin ja menestyneitä albumeita on ilmestynyt kaksi (Diplomaatti ja Kalamies). Nykyään Gettomasa on yksi Suomen suosituimmista kotimaisista artisteista: viime vuonna Spotifyn neljänneksi kuunnelluin.
Pieni cv-katsaus tähän väliin vain tuomaan perspektiiviä siihen mitä tuleman pitää. Vastustamaton ei nimittäin ole henkselien paukuttelua. Heti avausbiisi Ne otti hoon pois tekee sen selväksi.
Toisaalta jos jätämme asenteet ja sanansäilät sikseen, niin räppäreiltä on asenteellista vaatia sen enempää nykypäivänä sanomaa, mitä muiden musiikkityylien edustajilta. On se silti mukavaa kuulla, kun joku käyttää lahjakkuuttaan yhteiskunnallisesti arkojen asioiden käsittelemiseen, ilman että lopputulos kuulostaa kaupalliselta yhteistyöltä.
Ja jos Vastustamaton jotakin on, niin se on ehdottomasti Gettomasan kantaaottavin. Kantaaottavuus ei toki tarkoita tässä poliittisia kuvioita, vaan enemmänkin räppärin omia ongelmia ja asioita joita hän on nähnyt itse.
Tällaisia kappaleita on levyllä monia, toki hengähdyksiä unohtamatta. Paras esimerkki lienee hitiltä kalskahtava Vastustamaton, joka kertoo addiktiosta. Kertojan vahvuus on se, että addiktio voi olla tässä yhteydessä mikä vaan. Biisi ei silti kärsi painavasta asiasta, vaan on iskevä.
Tämän takia Shamppanjadieetillä nouseekin niin korkeaan arvoon. Kaksi edellistä kappaletta on käsitelty saavuttamattomuutta ja täydellisyyden tavoittelua addiktoituneen näkökulmasta. Viimein kuulija pääsee hengähtämään ja levykin saa vastapainoa takapenkin kuplivista juhlista.
Vastustamaton sisältää paljon itsetutkistelua. Kierrän sen kaukaa -kappale on vastapaino itsevarmalla Hyvä me -biisille. Siinä artisti perkaa katkennutta ystävyyssuhdetta.
Rantatontti on ensimmäinen kerta kun faneja ”pelotellaan” muistutuksella siitä, että jonain päivänä on jyväskyläläisen aika lähteä eläkkeelle. Sitä biisi ei kuitenkaan pelkästään ole, vaan kertoja käsittelee vaikeuksiaan hengähtää ja olla luomatta itselleen paineita esimerkiksi tulevaisuuden kuvioita miettiessä. Miksipä tähän ei voisi samaistua moni burnoutin kanssa kamppaileva.
Kokonaisuuden sykähdyttävin raita on Se ois ollu siin. Alkupuolen addiktiot nousevat jälleen esiin, mutta menetetyn ystävän elämässä. Biisissä käsitellään syitä ja seurauksia pysähdyttävästi. Ei varmasti helppoja kappaleita kirjoittaa, mutta lopputulos on vaikuttava.
Kenties albumi on eräänlainen päätepysäkki juuri Chosen One -albumin jälkeiselle ajalle. Jokaisella kolmella levyllä poseerataan eräänlaisen palkinnon, eli auton vieressä. Tämän levyn kannessa sataa ja se on hyvä kuvaus myös sisällöstä. Monesti menee hyvin, mutta pinnan alla kuplii ja joskus myös takapenkillä.
Vastustamaton jää historiaan loistavana levynä, jolla artisti muistaa juurensa, ei unohda lähimpiään, eikä myöskään sisintään.