Kun Status Quon komppikitaristi Rick Parfitt kuoli joulun aikaan vuonna 2016, hän oli vain 68-vuotias, mutta oli ehtinyt jättää jälkensä maailmaan moninkertaisesti.
Yksi henkilökohtaisimmista jäljistä poltettiin Musen basisti Chris Wolstenholmin sieluun. Wolstenholm löysi Status Quon musiikin 4-vuotiaana ja kun hän 11-vuotiaana aloitti kitaratunnit, nimenomaan Parfitt oli Wolstenholmin esikuva. Ja oman muusikonuransa huipulla Wolstenholm pääsi lopulta myös auttamaan Parfittia hänen soololevynsä teossa.
Tästä halki elämän kestäneestä rakkaussuhteesta Wolstenholm on nyt kirjoittanut hillittömän suloisen esseen. Tekstin ehdottomasti söpöin hetki kuvaa teini-ikäisen Wolstenholmin ensimmäistä henkilökohtaista kosketusta Status Quon kanssa:
”Vuonna 1997 sain tilaisuuden tavata Rickin. Olin kavereita Andy Bownin pojan kanssa, joten sain kutsun tulla katsomaan Quon soundcheckia Plymouthissa, jossa kävin yliopistoa. Sinä päivänä Rick oli kuitenkin kipeä eikä voinut tehdä soundcheckia. Olin tietty pettynyt, mutta sitten jotain uskomatonta tapahtui. Minua pyydettiin sijaistamaan häntä ja astuin lavalle soittamaan hänen osionsa, hänen kitarallaan!”
”Quo ja minä soitimme läpi Don’t Waste My Time -biisin, tosin tunsin kyllä heidän materiaalinsa niin hyvin, että olisin voinut soittaa koko setin! Olin jo liittynyt Museen siinä vaiheessa, mutta meillä ei ollut vielä levytyssopimusta, ja 17 vuoden ikäisenä se oli koko elämäni ihmeellisin musiikillinen kokemus. Heti kun olimme soittaneet, juoksin pois ja soitin äidille!”
Koko esseen voi lukea Irlannin Independent-lehden sivuilta.
Wolstenholm kuvassa ensimmäisenä vasemmalla.