Huomio, levykaupoissa joskus asioineet: 12 Tuumaa -kirja kasaa yhteen suomalaisten levykauppojen historiaa

12 Tuumaa näyttää kirjalta, jota kenenkään musadiggarin ei kannata missata.

06.05.2015

12 tuumaa on kokoelmateos suomalaisista levykaupoista ja -kauppiaista. Kirjassa dokumentoidaan haastattelutekstein ja valokuvin kauppojen historiaa ja nykytilaa. Opuksen pitäisi ilmestyä loppuvuodesta.

Mukana on kauppoja sekä kauppiaita ainakin Helsingistä, Tampereelta, Turusta, Joensuusta, Kuopiosta, Kotkasta, Lahdesta ja Järvenpäästä. Joukossa on sekä aktiivisia että lopettaneita liikkeitä.

Otimme yhteyttä kirjaa kirjoittavaan Anssi Monoseen, joka avasi sanaisen arkkunsa oikein kunnolla kirjan koostamiseen liittyen.

Kirjan Facebook-sivuille pääset tästä.

Mistä sait idean kirjaan?

”Jostain syystä suomalaisia levykauppoja ei ole käsitelty kuin satunnaisissa lehtijutuissa. Niissäkin on keskitytty lähinnä Tunnelin Levyyn, Epe’siin ja Digeliukseen, vaikka Suomessa on monia muitakin merkittäviä liikkeitä.

Projekti lähti liikkeelle viime kesänä, kun tein zinen/käsiohjelman Summer of Struggle-festivaalia varten. Mukana oli haastattelut tapahtuman esiintyjistä ja aikataulut, mutta myös muuta sisältöä, kuten Green Grass Recordsin Markku Arolan haastattelu.

Artikkeli ja zine saivat hyvää palautetta, joten oli luontevaa tehdä jatko-osa. Syyskuussa kävimme musavisamestari Santeri Leimun kanssa haastattelemassa Keltaisen Jäänsärkijän Nipaa ja vähitellen hanke laajeni. Projektiin löytyi tekijöitä lähipiiristä ja sen ulkopuolelta.

Kolmas askel kohti kirjaa otettiin syyskuun lopulla. Kannaksen musavisassa kirjan taittaja Maria Niemi kertoi Koneen säätiön apurahapäivästä. Luonnostelimme ehdotuksen ja esitimme idean säätiön johdolle. Tilanne oli aika samanlainen kuin Leijonan kita –ohjelmassa: rajattu aika esitellä idea, raati hiillostaa edessä ja päätös apurahan myöntämisestä annetaan heti. Saimme sieltä 500 euron setelin, jonka ansiosta oli helppo lähteä haastattelumatkoille ja tarjota haastateltaville satunnaisesti kahvit.”

Oliko helppo saada levykauppojen edustajia mukaan projektiin?

”Yleensä kyllä. Haastattelut on tehty pääosin kaupoilla sen aukioloaikana ja kauppias on voinut hoitaa myyntiä jutustelun ohessa. Osallistuminen ei ole siis vaatinut kauppiailta mitään merkittäviä erityisjärjestelyitä.

Alkuun auttoi myös sen ensimmäisen haastattelun ja valokuvien näyttäminen. Markku oli itse vienyt kopion esim. Fennicaan, joten siellä suhtauduttiin heti suopeasti projektiin. Nyt muutama kauppias on ottanut meihin itse yhteyttä Facebookin kautta.

Yhteystietojen hankkiminen on ollut joskus hankalaa lopettaneiden kauppojen kohdalla, mutta apua on saatu etenkin Jäänsärkijän Nipalta ja Digeliuksen Emulta.

Ikävin huomio on ollut vanhan kuvamateriaalin vähäisyys. Tunnelin Levyn arkistoissa on ilmeisesti kaksi valokuvaa kaupasta.

Kuvia ja muuta materiaalia otetaan avosylin vastaan digitoitavaksi, yhteystiedot löytyvät FB-sivuilta. Yhdeltä keräilijältä saadaan lainaksi kokoelma levykauppojen muovikasseja, toinen keräilijä löysi Diskerin katalogit vuosilta 1983 ja 1984. Myös muita postimyyntikatalogeja tai mainoksia olisi kiva nähdä.

Vielä pitää ottaa yhteyttä ainakin Fugan, Spinefarmin ja Fresh Garbagen väkeen. Muuten haastattelut ovat jo aika pitkälti paketissa.”

Mukana haastateltavien joukossa oli ihmisiä, jotka ovat toimineet levykauppa-alalla jo vuosikymmeniä. Oliko mukana erityisen mieleenpainuvia kertomuksia?

”Omaan korvaan kaikki levyjen maahantuontiin liittyvät kinastelut tukkujen ja levykauppojen välillä kuulostavat nykyään aivan uskomattomilta. Vaikea ymmärtää miten Tunnelin Levyn omistajia on aikoinaan uhkailtu vankilatuomioilla, kun kauppa on tuonut maahan levyjä tukun ohi.

Yksi pohjoisempana toiminut levykauppa kilpaili Anttilaa vastaan varsin erikoisesti: välillä levyjä ostettiin Anttilasta, tuotiin ne omaan kauppaan ja hintaan lisättiin vielä vähän katetta päälle. Joskus hyväkuntoiset käytetyt levyt myytiin uusina, ja tietenkin uusien levyjen hinnalla. Kaupan työntekijät olivat kuulemma asiallisia, mutta omistaja keskittyi lähinnä riidanhaastamiseen asiakkaiden kanssa ja moni muistelee vieläkin katkua, joka tarttui levyihin kauppiaan sikareista. Kauppa myi myöhemmin myös viipurilaisia piraattilevyjä.

Anttilan entisellä markkinointipäälliköllä oli myös hyviä tarinoita ja sopivan kuiva huumorintaju. Kannattaa lukea hänen blogiaan: http://kaivokselan.blogspot.fi/. Oli mielenkiintoista kuulla ison kauppaketjun edustajan näkemys levyjen myynnistä, kun muuten aiheesta on puhunut lähinnä itsenäisten kauppiaiden kanssa.”

Mikä oli levykaupparintamalla paras vuosikymmen kuluttajan kannalta?

”En näe tässä hetkessä suuria vikoja. Levykauppoja on Suomen isoimmissa kaupungeissa paljon, tarjonta on monipuolista ja netin kautta on helppo etsiä lisää tietoa levyistä. Kauppiaat voivat tosin olla eri mieltä ja pienempien paikkakuntien kohdalla peli vaikuttaa hävityltä.

Levykauppojen määrä ja profiili on elänyt paljon vuosien varrella. Elintaso nousi Suomessa koko ajan sotien jälkeen ja levyjen tarjonta parani 1970-luvun alussa. Helsingissä Tunnelin Levy, Turussa Levy-Myynti ja vähän myöhemmin Tampereella Epe’s olivat valikoimiltaan aika hyvin aallonharjalla.

Jossain vaiheessa levyn hankintaa ei tarvinnut enää pohtia viikkotolkulla vaan niitä saattoi ostaa kulutustuotteena. Tunnelin Levyn Jouni huomautti haastattelussa, että aikoinaan teineilläkin oli paljon kesätöitä. Kesäkuukausien myyntiä pystyi melkein vertaamaan joulukuuhun, kun junnut kuluttivat palkat suoraan levykauppoihin.”

Mitkä ovat omat suosikkilevykauppasi kautta aikojen?

”Kronologisessa järjestyksessä noin vuodesta 2000 alkaen: Tavaratalojen levyosastot, freerecordshopit ynnä muut, Spinefarm, Oskun Divari lopettamiseen asti… Tässä välissä varmaan oli joku, mitä en nyt muista. Oskulta Eroseen on ehkä turhan iso harppaus? Ensimmäisen vinyylin, Kraftwerkin Autobahnin, ostin Black & Whitesta joskus yläasteella. Sen jälkeen mukaan tulivat Eronen, Lifesaver, Green Grass Records ja Hardwax.

Kotimaisista suosikkini on ehdottomasti Lifesaver, joka vaikutti omaan musiikki- ja DJ-harrastukseen todella paljon. Kaupan valikoima ei ollut suurin mahdollinen, mutta se oli harkittu, monipuolinen ja nopeasti vaihtuva.

Uusien levylähetysten sisältö listattiin aina perjantaisin nettisivuille kauppiaan suositusten kera. Silloin tuli hakattua F5:sta aika innokkaasti ja poimittua mielenkiintoisia levyjä varaukseen. Joitain levyjä osti ihan vain esittelytekstien perusteella kuulematta biisejä ollenkaan ja yleensä olin tyytyväinen valintoihin.

Lifesaverilla oli nettisivujen yhteydessä myös oma keskustelupalsta, jonka kautta löytyi paljon tietoa musiikista ja muista aiheista. Vuonna 2005 oli vielä aika vaikeaa kuunnella biisejä Youtuben tai Spotifyn tapaan ennakkoon netistä, joten tutustuin uuteen musiikkiin Sampon ja muiden palstalaisten suositusten, miksausten ja radio-ohjelmien avulla. Miksauksilla ja radiossa kuuli myös missä yhteyksissä biisi toimii.

Ulkomailta pitää mainita Hardwax, jossa on toteutettu todella monta juttua oikein. Hardwaxin kaikki tarjonta sopii kaupan tyyliin. Levyjä on riittävästi, mutta ei liikaa. Nettisivuille tulee jatkuvasti uutta tavaraa ääniklippien sekä kauppiaan selitysten ja suositusten kera. Se vie kauppiaalta aikaa, mutta etenkin tuntemattomien levyjen kohdalla asiakkaalla on aika iso kynnys ottaa levy edes kuunneltavaksi. Paikan päällä kuuntelupisteet on suunniteltu harvinaisen käyttäjäystävällisiksi.”

Levykaupoilla menee heikosti. Onko enää mitään tehtävissä? Voimmeko me enää pelastaa niitä, vai ovatko ne jo menneisyyttä?

”Levykauppojen kuolemaa on ennustettu jo 1980-luvulta asti, mutta silti niitä on edelleen olemassa. Toki nyt levykaupoilla on pari ihan uutta ongelmaa.

Levyjen ostaminen ei ole enää koko kansan huvia, minkä takia isot kauppaketjut ovat supistaneet tai lopettaneet levyosastoja. Aika harva vakavampi harrastaja on kuitenkaan hankkinut levyjä pelkästään Stockalta tai Anttilasta. Erikoisliikkeissä laman ja netin vaikutus näkyy hittilevyjen myyntimäärien ovat tippumisena sadoista muutamiin kymmeniin ja keskiostojen pienentymisenä. Tätä on paikattu mm. käytettyjen levyjen tarjontaa lisäämällä. Käytetyissä levyissä on hyvä kate, mutta niiden kanssa pelaaminen vaatii kauppiaalta enemmän vaivannäköä ja hieman tuuria.

Kohta on jo kasvanut sukupolvi, joka ei välttämättä ole ikinä ostanut levyjä tai muutenkaan maksanut musiikista. Ehkä isoimpia kysymyksiä on saako joku tämän porukan levykauppojen asiakkaiksi. Lifesaverin Marika kertoi dubstepin tuoneen kauppaan todella nuoria asiakkaita nimenomaan vinyyliostoksille. Vastaavia ilmiöitä voi syntyä jatkossakin.

Levykauppojen määrä varmasti vähenee, kun vanhat kauppiaat jäävät joskus eläkkeelle, mutta uusiakin kauppoja tulee tilalle.

Kaikille kauppiaille levyjen myyminen ei ole ainoa tulonlähde. Ohessa voi tehdä mm. DJ-keikkaa, järjestää tapahtumia ja pyörittää levy-yhtiötä, jolloin kauppa myös toimii toimistona ja varastona. Kahviloita levykaupan ohessa on jo nähtykin.

Monilta unohtuu usein miten monta levykauppaa Suomessa on vieläkin jäljellä. Tampereella on perustettu viime vuosina kolme uutta kauppaa, Helsingissä saa vinyyliä 19 kaupasta ja Turustakin löytyy aika monta alan erikoisliikettä. Tuohon päälle vielä divarit ja kirpputorit. Maailmanlaajuisestikin nuo ovat isoja lukuja ja muuttuvat vielä suuremmiksi kun vertaa kaupunkien asukaslukuihin.”

Lisää luettavaa