Iiro Rantala kirjoitti Music Finland -järjestön sivuille tekstin, jonka suorasanaista viestiä kannattaa kuunnella.
Teksti: Saku Schildt, kuva: Iiro Rantala
”Jos tekstini suorasukainen sävy loukkaa jotakin lukijaa, hyvä”, päättää jazzbändi Trio Töykeiden perustaja Iiro Rantala Music Finlandin sivuilla julkaistun puheenvuoronsa. Ja suoraa asiaa Rantala tarjoaakin: jos joku on vielä haaveillut, että menestys tulisi musiikkihommissa helposti, Rantala asettaa asiat oikeaan perspektiiviin.
”Kansainvälinen ura. Helppo heitto haastattelussa, vaikeampi toteuttaa käytännössä. Paitsi jos teet vaikkapa näin: jo lapsena päätät, että musiikki on sinun juttusi. Ikään kuin uhraat tämän ainutkertaisen elämäsi musiikille. Mitään takeita onnistumisesta sinulla ei ole, mutta saatpahan ainakin soittaa niin maan perkeleesti”, Rantala kirjoittaa.
Rantalan neuvopaketissa on myös harvemmin kuultuja ohjeita. Muun muassa Helsingin Pop & Jazz -opistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Yhdysvalloissa Manhattan School of Musicissa opiskellut Rantala opastaa, että liika ”opiskelushoppailu” kannattaa unohtaa.
”Unohda opiskelu viimeistään 20–21-vuotiaana, ala vaan tekemään oikeita muusikon töitä. Ehkä yksityistunti silloin tällöin, käsinpoimitulta gurulta. Jos sinun pitää vielä yli 21-vuotiaana olla jollain ’linjalla’, voit unohtaa samantien koko esiintyvän taiteilijan uran”, Rantala latelee.
”Oikeissa muusikon töissä” piileekin Rantalan kirjoituksen kärki. Muusikon ura ei urkene unelmoimalla, omassa huoneessa treenaamalla tai keikkapromoottoreiden yhteydenottoja odottelemalla, vaan muusikon tulee itse tehdä likainen työ. Täytyy paitsi soittaa hyvin, myös perustaa bändejä, järjestää keikkoja, solmia kontakteja ja levyttää. ”Sitä pitää tehdä koko ajan. Joka päivä. Vuodesta toiseen, myös sunnuntaisin”, Rantala kirjoittaa.
Suomalaisia muusikoita Rantala ripittää liiasta nöyryydestä. Suomalaiset eivät osaa mainostaa omia taitojaan riittävästi, vaikka meriittejä olisi. Joskus mainostamisen esteenä on silkka mukavuudenhalu.
”Suomessa olen tavannut lähinnä muusikoita, joille tekstariin vastaaminen on ylitsepääsemätön ponnistus”, Rantala kirjoittaa ja jatkaa:
”Olen myös tavannut muusikon, jolle kävisi kansainvälinen ura, sillai sopivasti. Suoraan päälavalle, kerran vuodessa. Sitten takas kotiin lepäilemään. Pikkukeikat ei sovi. Ei ihme, että kokoan bändini ulkomaisista muusikoista nykyään.”
Rantala luettelee, että Timo Lassyn ja Kimmo Pohjosen kaltaisten varttuneempien musiikkimiesten lisäksi esimerkiksi Robin ja Isac Elliot ovat ”omaksuneet homman ytimen”.
Mikäli muusikon ura kiinnostaa, vieraile ihmeessä Music Finlandin saitilla lukemassa koko juttu. Rantala varmasti tietää, mistä puhuu: selaa läpi vaikka herran kotisivujen biografia-osio, jos et muuten usko.