Jalava puhuttelee kansan syviä rivejä kantrisävytteisellä popillaan. Yhtyeen kappaleista vastaavaa Ville Wacklinia kutsuvat kaukomaat luokseen kirjoittamaan, kun kyynisyys käy kyllästyttämään. Ennen matkustamista Beetlehemiin kirjoittamaan hittiä hän ehti vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Teksti: Mikael Helenius
Kuva: Fallen Angel Promotion
Melodiset popkappaleenne henkivät muodoltaan amerikkalaista kantria. Onko kotimaassa joitakin yhtyeitä/artisteja, joiden jatkumoon näet kuuluvanne?
Ennen Jalavaa ja sen alkuaikoina kuuntelimme Antti Westmanin kanssa paljon Kasevaa, joka voisi olla meille musiikillisesti sellainen surumielinen kummisetä. Dave Lindholm sanoi minulle yhden keikan jälkeen, että ”Kasevan jätkät oli herkkiä, mutta te ootte vittu vielä herkempiä.”
Nykybändeistä ja artisteista ainakin Egotrippi ja Matti Johannes Koivu edustavat sellaista musiikintekoperinnettä, josta pidän ja joiden jatkumoon voisin mieluusti ilmoittautua.
Olette sanoneet musiikkinne toimivan vanhemmalle yleisölle. Miten nuoret tekijät pääsevät kansan syvien rivien sydämiin?
Uskoisin, että Jalavassa on paljon herkkyyttä ja rehellisyyttä, mikä puhuttelee vanhempaa kansaa. Ja hyviä melodioita. Kenties meitä on jotenkin helppo lähestyä.
Kannustusta on tosin tullut parikymppisiltäkin. Musiikki ei ole ikään sidottua.
Miten kantri toimiikaan nuorille?
Helposti. Jalava ei kuitenkaan ole mitään punaniskakantria. Muita bändejä vahvemmin meidät yhdistetään kantriin pedal steel-kitaran vuoksi, jonka soundi lähettää kuulijansa matkalle etelävaltioihin.
Meidän keikoille ei juurikaan eksy vastikään baari-iän saavuttaneita kokelaita. En myöskään näe Jalavaa tekemässä nuorisotalorundia. Se on mielestäni hyvä juttu. Kokisin oloni epämukavaksi jos vielä 27-vuotiaana soittaisin sukkahousut jalassa ja kajaalit naamassa musiikkia alakouluikäisille. Näitäkin tuntuu löytyvän. Kai me sitten olemme bändi hieman aikuisempaan makuun.
Olet kirjoittanut paljon lauluja ulkomailla. Miten kaukomaat kuuluvat kappaleissa? Löytyykö uusista maisemista kiinnostavia teksti-ideoita tai tunnelmia?
Olen kirjoittanut aika paljon matkoilla tapahtuneista asioista, välillä romantisoiden ja joskus totuutta tasoitellen. Tuntuu, että sijoittamalla biisin tapahtumat jonnekin palmun alle on helpompi välttää imelyyden karikoita. En tiedä välittyvätkö kaukomaa-teemat teksteistä kaikille kuulijoille, mutta mielestäni ulkomailla kirjoittamani kappaleet ovat runollisempia ja hieman unenomaisia. Suomessa tulee kirjoitettua jotenkin aina niin pirun kyynistä tekstiä.
Olen tällä viikolla lähdössä Israeliin. Josko vaikka Beetlehemissä syntyisi Jalavan ensimmäinen iso hitti.
Milloin levy on tulossa?
Jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu, niin tähän aikaan ensi vuodesta sen pitäisi olla valmis. Tammikuussa ilmestyi EP, joka toimii alkupalana.
Kuuntele Muukalainen-EP yhtyeen kotisivuilta.