2000-luvun kenties tuotteliain punkmuusikko Jay Reatard menehtyi 13. tammikuuta. Nyt kuolinsyyksi on varmistunut Spin Magazinen mukaan kokaiinin ja alkoholin yliannostus. Hänet viime vuonna keikalle Helsinkiin tuonut Artemi Remes muistelee kohtaamistaan Reatardin kanssa.
Teksti: Artemi Remes, kuva: Playground
Yhdysvaltalainen punkmuusikko Jay Reatard löydettiin kuolleena kotoaan Memphisissä 13. tammikuuta. Jay olisi täyttänyt toukokuun alussa 30 vuotta.
Jo 15-vuotiaana muusikonuransa oman The Reatards -yhtyeensä kanssa aloittanut Jimmy Lee Lindsey Jr. alias Jay Reatard oli sukupolvensa ahkerimpia biisintekijöitä. Siitä kertovat miehen eri kokoonpanojen ja projektien (muun muassa Lost Sounds, Angry Angles, Digital Leather, Terror Visions) kanssa aikaansaatu tuotanto: toistakymmentä albumia, kymmeniä singlejä ja lukuisia kokoelmia.
Jatkuvien levytysten ja kiertämisen lisäksi Reatard löysi jostain aikaa pyörittää omaa Shattered-levymerkkiään ja äänittää kaveribändiensä musiikkia.
Vuoden 2006 tietämillä Reatard omistautui täysillä soolourallensa. Hän julkaisi nyt jo modernin punkklassikon viittaa kantavan soolodebyyttinsä Blood Visionsin vuonna 2008, jonka jälkeen tie vei astetta isomman Matador-indiemerkin suojiin.
Reatardin viimeiseksi julkaisuksi jäi jälkikäteen ajateltuna pahaenteisesti nimetty Watch Me Fall -kakkosalbumi elokuulta 2009. Astetta popimmin soiva levy avasi Reatardille ovia vuosien uurastamisen jälkeen myös laajemmalle yleisölle ja oli viime vuosien yllättävimpiä crossover-menestyjiä.
Jenkkikeikat Pixiesin lämmittelijänä sekä yhteistyö Beckin ja Sonic Youthin kaltaisten indiesuosikkien kanssa tekivät Reatardin tuotannon tutuksi yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Hänen oli tarkoitus julkaista uusi albumi myöhemmin tänä vuonna.
Vuosien varrella Reatard opittiin tuntemaan myös suorapuheisista julkisista kommenteistaan sekä kaoottisista, usein jopa väkivaltaisiksi yltyvistä keikoistaan. Hankalan tyypin maine ja kärkkäät lausunnot tuntuivat herättävän mediassa jopa enemmän huomiota kuin itse musiikki.
Monelle Reatard edusti rock’n’rollin viimeisiä villimiehiä, toisin kuin niin moni tyhjän muoviseen poseeraamiseen keskittyvä aikalaisensa.
Tapasin Jayn pariinkin otteeseen, ensimmäisen kerran hurjalla Lost Sounds -keikalla Tukholmassa vuosituhannen alussa. Sovimme että jonain päivänä hänet vielä nähdään Suomessakin.
Viime maaliskuussa Jay lunasti lupauksensa, ja sain ylpeydekseni tilaisuuden järjestää miehen keikalle Helsinkiin.
Rikkonaisen lapsuuden, päihteiden ja muiden henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa pitkään paininut Jay vaikutti hyväntuuliselta jutellessamme Nosturin takahuoneessa. Hän vaikutti onnelliselta ja puhkui intoa musiikkinsa ja tulevaisuutensa suhteen. Sovimme, että hän tulisi Suomeen uudestaan keikoille niin pian kuin mahdollista.
Toisin kävi.
Reatardin kuolema on suuri menetys omaehtoisen musiikin ystäville ympäri maailman. Onneksi miehen musiikki jää elämään. Lepää rauhassa, Jay.
Kirjoittaja oli Jay Reatardin Helsingin-keikan promoottori.