Teoston mukaan suomalaisten musiikkikappaleiden osuus eri ympäristöissä vaihtelee ja vain 15 prosenttia suomalaisnuorista sanoo, että nimenomaan kotimainen musiikki on tärkeää. Pitäisikö kotimaista musiikkia alkaa tietoisesti suosia?
Teksti: Markus Hilden, kuva: Sakari Piippo
Teosto otsikoi tuoreen tiedotteensa ”Kotimainen musiikki porskuttaa elävän musiikin tapahtumissa mutta kituu televisiossa”. Tuo on sinänsä aivan loogista: tietenkin Suomessa esitetään elävästi enemmän suomalaista musiikkia kuin muunmaalaisia yhteensä. Ja television ohjelmatarjontaa vilkaisemalla tuntuu yhtä loogiselta, että Teoston mukaan lähetysten musiikista kotimaista on Yleisradion kanavilla 19 ja kaupallisilla kahdeksan prosenttia. Luvussa on mukana kaikki TV-musiikki varsinaisista musiikkiohjelmista ajankohtaisohjelmiin, viihteeseen, draamaan ja elokuviin.
Saman selvityksen mukaan radiot esittävät melko runsaasti kotimaista musiikkia. Yleisradion tarjonnasta 40 prosenttia on suomalaisten tekemää, kaupallisten radioiden sisällöstä keskimäärin hieman vähemmän eli 31 prosenttia.
Musiikkituottajat ry puolestaan kertoo, että 67 prosenttia viime vuonna myydyistä äänitteistä oli kotimaisia. Lukema on varmasti oikea, mutta sen viestimä informaatio on nykyoloissa puutteellista. Koska iso osa musiikista löytää tiensä loppukuluttajalle netin lataus- ja virtauspalvelujen kautta, ei voida olettaa, että kaksi kolmasosaa suomalaisten rahalla hankkimasta musiikista on kotimaista. Itse asiassa Teoston selvityksen mukaan vain neljännes ladatusta ja on-demand-palvelujen kautta kuunnellusta musiikista on suomalaista alkuperää.
Teoston tiedotteen kiinnostavin tieto on, että kotimainen musiikki on tärkeää vain 15 prosentille 15–24-vuotiaista. Raja-aidat ovat kaatuneet jo aikoja sitten – sille, onko musiikki peräisin Suomesta, Ruotsista vai Ranskasta ei ole nuorille enää paljon merkitystä. Sosiaalinen mediakin tuo nenän eteen silmänräpäyksessä kiinnostavaa musiikkia niin Helsingistä, Tukholmasta kuin Teksasista. Sama virta kuljettaa iloksemme Jukka Poikaa ja Justin Bieberiä.
Voidaanko Teoston manaamalle kehitykselle sitten tehdä jotain? Ja ennen kaikkea, pitääkö sille tehdä jotain? Kukaan muu kuin kuin suomalainen tuskin esittää suomalaista iskelmää, mutta milloin sinä olet viimeksi aktiivisesti miettinyt, mistä maasta kuuntelemasi artisti tai yhtye on kotoisin tai valinnut kuuntelemasi musiikin alkuperämaan perusteella? Teoston välittämän viestin mukaan sinun kai pitäisi.
”Kotimaisen musiikin vahvaa asemaa ei saa enää pitää itsestäänselvänä, vaan sen elinvoimaisuuteen tulee panostaa jatkossa aiempaa voimakkaammin”, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä sanoo tiedotteessa.
Ajatus on kaunis ja periaatteessa kannatettava, mutta toivottavasti se ei vie keskustelua väärään suuntaan. Kotimaisuus ei voi olla itseisarvo musiikkibisnekselle, jos sitä yritetään kehittää. Kotimaisten tekijöiden tietoinen lelliminen joidenkin toimenpiteiden avulla 5,4 miljoonan asukkaan hiekkalaatikolla tuskin edistää mitenkään kokonaista toimialaa. Ei valtion raja ole mikään Berliinin muuri, jonka läpi tunkevia vieraita pitää haavoittaa säännöstelemällä heidän televisio- ja radioaikaansa samaan aikaan, kun kansalaiset imevät muuten vaikutteita kaikkialta maailmasta sosiaalisen median, nettiradioiden ja ulkomaanmatkojen avulla.
Jos Teosto pelkää, että kaupalliset radiot lopettavat pian Eppu Normaalin soittamisen lisätäkseen Robbie Williams -annostaan, niin kai meidän sukupolvemme suomalaisnimistä löytyy ajan myötä tarpeeksi uusiakin kestosuosikkeja televisioon, nettiin ja radioihin.
Niin kauan kuin suomalaiset haluavat kuunnella hyvää kotimaista musiikkia alkuperää sen tarkemmin ajattelematta, kenelläkään ei ole mitään hätää. Sen sijaan huolestuisin, jos radion musiikkipäällikkö alkaisi Teoston propagandan myötä potea huonoa omaatuntoa valitessaan soittolistalle ulkomaisia kappaleita.