”Lahjakkaasta DIY-osaajasta on tehty rakoilevan imagonsa kanssa kamppaileva huijari, jonka yhdeksi synniksi lasketaan vetoaminen juuri indie-yleisöön”, kirjoittaa Sari Keskinen kolumnissaan. Uusimmassa Rumbassa on puolestaan Samuli Knuutin näkemys asiasta. Ota haltuun!
Teksti: Sari Keskinen, kuva: Universal
Sillä aikaa, kun Suomen musiikkiväki keskittyi vaalihuumassa rypemiseen, paukahti albumi nimeltä Born to Die Briteissä listaykköseksi. Samalla jo puolisen vuotta netissä edennyt Lana Del Reyn saaga sai jälleen uuden luvun.
Kuvankaunis ja lahjakas laulajalupaus on nyt selvinnyt ilmeisellä menestyksellä kiirastulestaan, debyyttialbumin julkaisusta. Mutta helpolla hän ei ole päässyt.
Kun Lana breikkasi viime lokakuussa Video Games -biisillä, näytti siltä, että laulajasta muodostuisi klassinen tuhkimotarina. Esiin nostettiin trailerparkissa asunut nuori lahjakkuus, joka teki biisiensä lisäksi itse myös vaihtoehtoestetiikkaa ja vanhaa Hollywood-glamouria yhdistelevät YouTube-videonsa. Ensi-ihastusta seurasi kuitenkin nopeasti voimakas vastareaktio.
Netissä alkoi liikkua huhuja siitä, että Lana olisikin todellinen musiikkimaailman antikristus: tuote. Managerien ja nimettömien biisintekijöiden räätälöimä sätkynukke, jonkinlainen indie-skeneen soluttautunut Milli Vanilli. Paniikkia lietsoivat tarinat Lanan rikkaasta sijoittajaisästä ja kauneusleikkauksista. Yhtäkkiä Lana Del Reyn paljastuminen artistinimeksi ja se, että neitonen on aiemminkin yrittänyt laulajanuralle omalla nimellään ja täysin erilaisella lookilla, muuttui kiinnostavasta yksityiskohdasta raskauttavaksi todistusaineistoksi.
Se viekoitteleva tekoripsien räpsyttely taisikin olla jotenkin laskelmoitua eikä syntymälahja.
Uskottavuuden portinvartijoina itseään pitävät blogit olivat yhtäkkiä hätää kärsimässä. Video Games -biisin ansioita ei enää voinut kiistää, mutta vastapainoksi oli helppo julkaista juttuja ”oikeasta” Lanasta ja nostaa esiin kokemattoman laulajan usein epävarma lavaesiintyminen. Lahjakkaasta DIY-osaajasta tehtiin rakoilevan imagonsa kanssa kamppaileva huijari, jonka yhdeksi synniksi laskettiin vetoaminen juuri indie-yleisöön, vaikka hän olikin selvästi enemmän Britney kuin Zooey. Eikä olisi ihme, jos media jatkossakin keskittyisi esimerkiksi Born to Die -levyn analysoinnin sijaan ventilointiin Lana Del Reyn identiteetistä, kuten esimerkiksi New York Times jo ehti tehdä.
Artisti itse vaikuttaa tyyneltä mediamyrskyn silmässä. Esimerkiksi täydeksi katastrofiksi julistettua esiintymistään Saturday Night Livessa Lana kommentoi Rolling Stonelle kyllästyneesti todeten, että kaikkia hänen tekemisiään seuraa vastareaktio, eikä siinä ole enää mitään uutta.
Levyn myyntiluvuista voisi päätellä, että Lana Del Reyn identiteetti onkin ongelma vain omasta uskottavuudestaan huolestuneille. Muut voivat ottaa musiikin musiikkina ja arvostella Lanan debyyttilevyn ihan itse. Jos albumi ei vakuuta, aina voi tehdä kuin Lana: kohauttaa viileästi olkapäitä ja korkata toinen Diet Mountain Dew uutta rakastumista odotellessa.
Lue lisää Lana-asiaa ja Born to Dien arvio perjantaina ilmestyneestä Rumbasta 2/12. Albumin voi kuunnella Spotifyssa.