Liimatta ja Hynynen – vuosisadan rakkaustarina?

15.02.2010

Helsingin kirjamessuilla 2007 Tommi Liimatan päähän putkahti ajatus alkaa Jouni Hynysen kanssa kirjeenvaihtoon. Hynysestä se oli ”helvetin hyvä idea”. Liimatan mielestä jopa ”marriage made in heaven”.

Teksti: Auroora Vihervalli

”Tämähän näyttää kirjalta, tuntuu kirjalta. Haiseekin siltä!” Absoluuttisen nollapisteen laulaja-kitaristi Tommi Liimatta intoilee. ”Young person’s guide to livet.”

Mies puhuu uudesta kirjastaan Rillipää ja läski, joka sisältää käytännössä hänen ja Kotiteollisuuden Jouni Hynysen toisilleen lähettämiä kirjeitä puolentoista vuoden ajalta.

Toisilleen täysin tuntemattomia muusikot eivät olleet, mutta ei heitä kirjeenvaihdon alussa hyviksi kavereiksikaan voitu väittää. He olivat pikemminkin tuttavia, samoissa piireissä toisiinsa törmäileviä tuttuja.

Enää he eivät ole tuttuja. He ovat ystäviä.

”Kirjeenvaihdon aikana Hynysestä tuli Jouni”, Liimatta tiivistää.

Hynysestä ei ollut vaikeaa alkaa kirjeenvaihtoon melko tuntemattoman ihmisen kanssa.

”Mie olen puhuessa paljon varovaisempi, koko ajan pelkään, että mokaan. Kirjottaessa pääsee heti paljon syvemmälle”, hän kertoo.

Hynysen mielestä Liimatta on hämärä, Liimatan mielestä Hynynen on puolestaan nopeasti syttyvä.

”Marriage made in heaven!” Liimatta päättelee.

”Tommi ajattelee tosi hämärästi asioita, ihan eri tavalla ku mie ite”, Hynynen sanoo. ”Sen takia Tommin kirjeitten lukeminen oli niin avartavaa. Niinku tälleenks se kelaa se jätkä?”

Hynysen ennakko-odotukset Liimatasta pitivät pitkälti paikkansa. Suuria yllätyksiä ei tullut, mutta henkilökuva syveni koko ajan.

Kaksi suomalaismiestä kirjoitteli toisilleen kaikesta. He vaihtoivat kuulumisia aamuisen paskan väristä aina elämän suuriin asioihin, kuten lapsiin ja rakkauteen.

Heillä molemmilla on ollut nuoruudessaan kirjevaihtoystäviä, joten kyse ei ollut ”rillipäät ja läskit älkööt vaivautuko -traumasta”. Liimatta vain sai idean, ja se oli siinä.

Kirjaa ei tehty kustantajalle. Vasta vuoden kirjoittelun jälkeen kustantamoon vihjattiin projektista.

”Alussa pelotti lähteä mukaan, kun tiesi, että tää saatetaan julkaista joskus, mutta kyllä se tehokkaasti unohtui”, Hynynen kuvailee.

Kirjeenvaihdon aikana miehiltä julkaistiin yhteensä kuusi muuta kirjaa, kaksi albumia ja tupla-dvd. Kiirettä piti, mutta kirjeiden kirjoittaminen ei tuntunut kummastakaan työltä.

Aikataulua ei ollut, joten kirjoitettiin, kun oli aikaa ja asiaa. Välillä oli tarve avautua, ja silloin kirjoitettiin kaverille kirje.

”Oli aina arjen kohokohtia, kun luukusta tipahti paksu kirjekuori Tommilta. Tiesi, että nyt tulee taas vähäksi aikaa pureskeltavaa”, Hynynen kertoo.

”Kun mulle ei tule kuin laskuja ja Parnasso, niin olihan se mukavaa saada aina kirje”, Liimatta myöntää.

Sitten kirjoittelu piti lopettaa. Oli aika tehdä kirja. Olo oli molemmilla ontto, kirjoittelusta kun oli tullut luonnollinen osa arkielämää.

Liimatta pukee tuntemuksensa sanoiksi: ”Mitä helvettiä! Miksi lemmikkieläimeni viedään klinikalle?”

Hynynen nauraa.

Yhteydenpito ei ole loppunut, mutta nyt se hoituu enimmäkseen tekstiviesteillä.

”Ehkä sielumme tervehtyivät kirjoittaessa. Ei ole tarvetta jatkaa yhteydenpitoa enää kirjeitse”, Liimatta pohtii.

Rillipää ja läski -kirja arvioidaan Rumbassa 3/10.

Lisää luettavaa