The Jesus & Mary Chain: Never Understand:
Kaikkein puristisimman mielestä The Jesus & Mary Chain saattaa narkoottisella feedbackillaan ja osin väkivaltaisella popillaan olla kaukana haaveilevasta kenkiintuijottelusta, mutta yhtyeen ja etenkin tämän Psychocandy-albumin vaikutusta kaiutetuin lauluin ja piikkilangalle särötetyin kitaroin esitetylle kitarapopille ei kukaan täysijärkinen voi kiistää. Never Understand yhdistää 60-lukuisen popin melodiset puolet vaarallisesti viettelevään meluun tavalla, joka monelta osin loi peruskaavan shoegazelle ja noisepopille.
My Bloody Valentine: Loomer:
Loveless-albumin kakkosraita ei ole tästä maailmasta. Sen kitarat eivät enää kuulosta kitaroilta, vaan eläviltä organismeilta. My Bloody Valentinen särö ei ole rankkaa eikä perkussiivista, vaan joka puolella ilmassa vellovaa, oudon eroottisella tavalla mukaansa kietovaa elävää massaa.
My Bloody Valentine: You Never Should:
Isn’t Anything -levyn You Never Should saattaa olla yksi kaikkien aikojen parhaista erobiiseistä.
Pale Saints: Babymaker:
Brittiläinen Pale Saints tuntui saaneen aivan suotta vähemmän huomiota kuin moni aikalaisbändeistään, mutta yhtyeen vuoden 1992 In Ribbons -albumi on shoegaze-popin ehdoton klassikko eikä kalpene yhdenkään levyn rinnalla.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: