Mammuttimainen The Metallica Blacklist ilmestyi – tässä parhaat coverit 53 biisin joukosta

Neljän tunnin järkäle on epätasainen, mutta joukkoon mahtuu helmiäkin.

Miltä tuntuisi kuunnella putkeen 12 eri versiota Nothing Else Matterista? Noh, raskastahan se suurimmaksi osaksi oli, mutta tässä sitä ollaan. Metallica juhlistaa eponyymin mustakantisen albuminsa 30-vuotispäiviä The Metallica Blacklist -nimisellä cover-julkaisulla. Se pitää sisällään peräti 53 erilaista versiota kyseisen levyn kappaleista. Se alkaa kuudella Enter Sandmanilla, sitten Sad But True seitsemällä tapaa ja siltä pohjalta.

Kuten arvata saattaa, taso on epätasainen: Tylsimmillään ikoninen lainakappale suoritetaan läpisoittona hengettömästi. Parhaimmillaan alkuperäisteoksesta on oivallettu jotain oleellista ja viety sitä omalla näkemyksellä uuteen suuntaan. Ja sitten kaikkea siltä väliltä.

Kuuntelin neljätuntisen mötkäleen läpi yhteen putkeen ja listasin viisi parasta coveria kertakuuntelun perusteella. Lista on kappalejärjestyksessä, ei parhausjärjestyksessä.

Jason Isbell and the 400 Unit: Sad But True
Jason Isbell kohortteineen sovittaa Sad But Truen country- ja rockabilly-iloitteluksi. Sanoitusten synkkä itsereflektio ei suinkaan ole ristiriidassa pirtsakan kaahauksen kanssa, vaan kantritulkinnan hirtehinen huumori tuo siihen pirullisen twistin.

Biffy Clyro: Holier Than Thou
Skottibändin Holier Than Thou on täysin häpeilemätön, energinen emopläjäys. Tunteita isommalle, tarttuu kuin pikaliima.

J Balvin: Wherever I May Roam
Jos listaisin tämän julkaisun huonoimmat biisit, J Balvinin kappale saattaisi olla myös siinä joukossa! Globaali supertähti ja reggaetonin sanansaattaja paukuttaa Wherever I May Roamin trap-bängeriksi, jossa alkuperäisesityksestä ei ole jäljellä kuin sämple. Mutta: tämä on toimiva lähestymistapa tehdä tribuuttia, kun lähdemateriaali on ”liian” ikonista.

Mon Laferte: Nothing Else Matters
Etelä-Amerikan valovoimaisimpiin poptähtiin lukeutuva Mon Laferte käänsi Metallican voimaballadin chileläiseksi folk-sävelmäksi ja laulaa sen espanjaksi. James Hetfieldin ikävä viedään tunneskaalan raastavampaan ja jopa tuskaisaan päätyyn.

Idles: The God That Failed
Idlesiltä nappivalinta tarttua hieman vähemmän tunnettuun mustan albumin kappaleeseen. Metallican hidas ja raskas juntta kääntyy Idlesin käsissä riitasointuiseksi post-punk-paalutukseksi, joka on jatkuvasti kaaokseen ja hulluuteen syöksymisen reunalla. Sanoitusten uskontokritiikki istuu brittien versioon mainiosti.