Kanadalainen basisti-laulaja kunnioitti menehtynyttä kollegaansa Helsingin Virgin Oilissa. Auf der Maur kertoi tarinan tapaamisestaan Peter Steelen kanssa ja päätti keikan pieneen Type O Negative -lainaan.
Teksti: Janne Flinkkilä, kuva: ProPromotion
Eilen 15. huhtikuuta Helsingin Virgin Oil Co. -ravintolassa ilmassa oli muistojuhlan tuntua. Ennen Melissa Auf der Maurin keikkaa dj soitti pelkästään Type O Negativen musiikkia. Peter Steelen poismenon kunniaksi moni tilasi punaviiniä. Ele oli kirjaimellisesti arvokas, sillä 24 senttilitran mittaisesta muistotuokiosta sai maksaa 11 euroa.
Type O Negative ei ole maailman nostattavinta musiikkia bailufiiliksen lietsontaan. Tunnelma oli epätodellisen pysähtynyt, kun rock-keikkaa pohjustettiin soittamalla lohdutonta ”Beatles kohtaa Black Sabbathin” -doomia, jonka tempolukemat ylittivät harvan paikalla olleen kengännumeroa.
Melissa sai kuitenkin revittyä settinsä liikkeelle, ja ruumiinvalvojaisteemaan palattiin vasta keikan loppupuolella.
Melissa kysyi, montako basisti-laulajaa yleisö tietää. Maininnan saivat Rushin Geddy Lee, Thin Lizzyn Phil Lynott ja Motörheadin Lemmy.
”Slayer!” joku huusi yleisöstä.
”Mitä?” Melissa kysyi.
”Slayer! Tom Araya!”
”Enpä tullut ajatelleeksi”, Melissa vastasi.
Melissan kollegoista saatiin aasinsilta Peter Steeleen, jota hän suitsutti jo viime lokakuussa blogissaan: ”who else is a 6′7” rasputin look alike singer bass player with a voice an octave below bass?! who has graced the cover of playgirl and has done time at rikers island jail – an extreme life, born a true blue freak from out of this world, with a great ear for melody, endowed with fangs and wizard green eyes and embodying a wit that would blow anyone out of the goth ball park.”
Melissa kertoi, että aamulla herättyään hän kuuli kaksi uutista: Islannissa oli purkautunut tulivuori ja Peter Steele oli kuollut. Hän linkitti nämä kaksi asiaa löyhähkösti toisiinsa sanomalla, että Peter Steele oli osaksi islantilaista sukua. Vuolaalla juttutuulella ollut Melissa selitti, miten Steelen hahmo oli niin ylimaallinen, että tämän siirtyminen ajasta iäisyyteen suorastaan vaati ympärilleen luonnonmullistuksia ja ryöppyävää laavaa.
Suomalaiskansallisen kiintiöjurriurpon välimölinöistä huolimatta Melissa sai kerrottua, miten hän tapasi suuresti arvostamansa Peter Steelen nelisen kuukautta sitten. Melissa oli kiinnittänyt huomiota omissa oloissaan kyhjöttäneeseen surkean näköiseen hahmoon. Ensimmäinen ajatus oli, että eikö kukaan pidä tuosta miehestä huolta. Hänelle Steelen ”heitteillejättö” heijasteli musiikkibisneksen julmuutta.
Melissa kirjoitti Steelelle spontaanin kirjeen, jossa hän kertoi, miten paljon hän Steeleä arvostaa, ja otti idolinsa kanssa kaverikuvan. Hän matki Virgin Oilin lavalla Steelen sumeaa katsetta ja kertoi, että hänestä mies ei ollut enää tässä maailmassa. Langanlaiha Melissa vitsaili heidän kokoerostaan; Peter Steelehän oli 201-senttinen järkäle. Tapaaminen on ikuistettu alla olevaan videopätkään. Steele näyttää kieltämättä varsin poissaolevalta.
Rönsyilevän muistelupuheen jälkeen muut bändin jäsenet palasivat lavalle ja Melissa alkoi laulaa Type O Negativen Black No 1 -kappaletta: ”Loving you was like loving the dead.”
Se toimi introna Paranoid-coveriin, jonka keskellä soitettiin muutama tahti Iron Manin riffiä. Biisi päättyi Type O Negative -tyyliseen jytisevillä rumpusoundeilla ryyditettyyn vellovaan särökaikumassaan.
Lopuksi Melissa pyysi, että jos joku sai ikuistettua hänen Type-tulkintansa videolle, kuvaaja tulisi tapaamaan häntä keikan jälkeen merchandise-tiskille, jotta Melissa saisi laitettua pätkän nettiin. Kannattaa siis tarkkailla Auf der Maurin blogia.