Moses Hazyn Riku Rousu lataa tiskiin bändin tammikuun keikoista kertovan kiertuepäiväkirjan ensimmäisen osan. Juuri näillä näppäimillä yhtye suunta myös pahamaineiselle ryhmämatkalle eteläisiin naapurimaihimme, ja raporttia tippuu sitä mukaa kuin bussi kulkee.
Teksti: Riku Rousu / Moses Hazy, promokuva: Janne Korkko
LA 7.1.2012 BAR LOOSE, HELSINKI
”Pistokeikka Helsinkiin on kätevä tapa vaihtaa kuulumiset ja on kait siksikin muodostunut perinteiseksi keikkabreikin katkaisijaksi meidän kohdalla. Eipä sillä, että noita breikkejä meillä mitenkään liikaa olisi ollut, mutta onhan se mahtavaa melekein neljän kuukauden tauon jälkeen istahtaa porukalla autoon ja tuijotella ulos pimeyteen hiljaa sellaiset rapiat 8 tuntia.” – Riku Rousu
Tällä kertaa keikkaa edeltävä ilta oli useamman kohdalla sen verran ”yliastuttu”, ettei hiljaisuus vallannutkaan autoa heti alkumatkasta. Itse olin käynyt tsekkaamassa Oululaisessa yökerhossa tamperelaisen Pink Floyd -tribuutin, jonka bilepläjäytys jätti minut sen verta kylmäksi, että kotona oli pakko kaivaa punkkutonkan lisäksi suunnilleen kaikki Floydin levyt ja hieman syksyn tarjoamaa hurmosta, kantaa petari olkkariin ja tuoda takaisin kyseiseen orkesteriin yhdistämäni astraali todellisuus. Jos olette Pink Floydin tuotantoon tutustuneet, tajuatte, että tovihan siinä meni.
Havahduin puhelimen ääneen ja tajusin heti olevani myöhässä jostain. Mikkohan (Mikko Siven, basso) se siellä soitteli, muttei yllätyksekseni hätyyttänytkään minua, vaan kyseli, onko rumpali Pääkköä (Jari Pääkkö, rummut) näkynyt. ”Ei vastaa puhelimeen, eikä avaa ovea.” Tiedättekö sen tunteen, kun joskus, yleensä aamuisin, toisten möhläily tarjoaa instant-helpotuksen omaan pienimuotoiseen morkkikseen? Noh, Mikon hakiessa minua myös Pääkkö tavoitettiin, ja hitaasti puhelun sekä matkan edetessä myös hänen sijaintinsa jäljitettiin Intiöön.
Rumpali Pääkkö Tavastian takahuoneessa 1.9.2011. Ei Intiössä. Ei Loosessa. Credit: Moses Hazy
Minun naapuristani kyytiin napattiin joukon tuorein ja nuorin uusi jäsen, Jaakko_91, jonka skarppiuden syy selvisi heti sitä ihmetellessäni. ”Jos muistat niin tulit mun kyydillä baarista kotiin”, kuului selitys. Sitten poimittiin Pekka (Pekka Tuomi, kitara) joka myös eilen hieman juhlineena heräsi kuin ihmeen kaupalla puhelimeensa, jonka ÄÄNET EIVÄT TOIMI. Ilmeisesti kemiat toimivat, joskus näinkin pitkän tauon jälkeen. Joonaksen (Karjalainen, koskettimet) epämääräinen mongerrus, hänen kiivetessään kyytiin ja suoraan petiin, taas selittyi korkealla kuumeella ja unettomalla yöllä.
Kuva: Joonas Karjalainen lepopuuhissa Credit: Moses Hazy
Eikun kohti etelää, vitusti myöhässä. Pysähdykset minimiin ja kaasua siis. Matkan viihdykkeisiin kuului radion ihastuttavien keskusteluohjelmien ja huipun käännösbiisiohjelman (joka sisälsi esimerkiksi tämän namipalan) lisäksi muun muassa yritys katsoa Conan Barbaarin uus versio, mutta tämä ONNEKSI kaatui kannettavan akun lopahtamiseen. Ja näin saavuimme, ah, niin ihanan kylmään Helsinkiin! Säädettyämme ns. ajoissa kitarankielet Viina-Macilta Piri-Torilta säntäsimme roudaileen ja tsekkaileen vain reilut puoltoista tuntia myöhässä.
Roku Rousu piipahtaa Lönkan Omenahotellissa. Credit: Moses Hazy
Jätänpä kuitenkin kertomatta soundcheckistä, odottelusta, kiinalaisen syömisestä, Omppuvisiitistä ja odottelusta, ja siirtyä suoraan…meitä lämmitelleen Alexander in Parisin keikkaan, joka kuulosti ihanalta! Raahen hipsterit (heheh) soitti tosi hyvän kuulosta poppia, ja yleisö oli riemuissaan! Alkoi oma veto jännittää, joten loppukeikasta siirryimme rakentamaan settiämme. Askartelun aikana paikalle pahoitellen pölähti melkosen päihtynyt pieni mies, Viitta-Ote (Ossian Marttala / Zacharius Carls Group), jonka oli tarkoitus tulla vetämään Getting Bald -biisiin saarna, jonka oli levyllekin lausunut. Saarnamiehen virkeyttä ajatellen sommittelimme biisin settiin ensimmäiseksi, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi papin poistuessa ristiäisistä kesken kaiken.
Setti meni jotakuinkin näin..:
1. Getting Bald feat. Viitta-Ote
2. Something You Ate
3. Something for Everyone (työnimi, ENSIESITYS)
4. Shadow of Kim
5. ? (niinpä niin, ei muista kukaan mitä tässä vedettiin)
6. Ms. Strange
7. Sun Machine
8. Better Beware
9. Gotta Get Outta Here
10. Feet on the Ground
————–
11. Slowpoke
..ja ilman kummempia kommelluksia. Mitäs nyt Karjalaisen koskettimet levisi heti ekassa biisissä. Tai kiippavahvistin. Saatiin ne vissiin kuites kuulumaan jossain vaiheessa taas. Kinkkiruoka painoi mahassa, joten encore sai jäädä yhteen biisiin. Ja vielä hinuriin. Hyvä maku jäi, njam. Tupa varsin täysi, soitto maittoi ja homma pelas pienen alkukangertelun jälkeen muutenki niinku ennenki!
Keikan jälkeisisssä tunnelmissa kuultua:
– Kotoiset Sävyt -yhtyeen rumpaloiva ratikkakuski Mela-Vale kertoi tulevaisuuden suunnitelmistaan: ”Oma mustamarja ja peruna, kuka siinä rautiovainuja kaipaa?”
– The Monday Boxin Kaapo kertoi rakkaudestaan Lappia kohtaan: ”..ja Levi oli aivan kuin joku Las Vegas keskellä ei mitään!”
..eli perus skenetystä! Sitten Ompun lattialle sulassa sovussa nukkumaan, peruskuvio. Herätys, palaveri, ja syömään aamiaista ”siihen numerolla nimettyyn (ei aivan) aamupalapaikkaan (ravintola), joka on (ei ole) Iso-Roballa”. Minttua jälkiruoaks/päivänavaukseksi ja tsekkaamaan Anssi Kasitonnin näyttelyn edusta. 8e liput ja 15 minuuttia aikaa ei kuulostanut kulttuurielämykseltä. Nopsa roudailu, uhkailupuhelu kyytikaverille (”et pääse jos et hoija viinaa!”) ja nokka kohti kuuta, joka edessämme mollotti lähes koko kotimatkan! Yritystä oli juhlia, hieman liian vähän vaan. Takkatuvan seisova pöytä mahtoi olla huippuhetki! Orastava lentsu ja muut tekosyyt raikasivat ilmassa ja mielessä. Seuraavilla keikoilla pitää olla kunnossa. Seuraavassa osassa jorinaa livelevyn nauhoituksista perjantaina 13.1. Oulun 45 Specialissa ja Lauantaina 14.1. Oulun Nuclear Nightclubissa.
Koti ja peti, potin veti.
Deeply yours,
Roku Rousu