Moses Hazyn Riku Rousu lataa tällä kertaa tiskiin bändin tammikuun kiertuepäiväkirjan toisen osan. Mihin kulkeekaan bändin minibussi tällä kertaa? Ovatko Vapaamuurarit kaiken pahan takana?
Teksti: Riku Rousu / Moses Hazy, promokuva: Janne Korkko
”Sillon kun asiat on mahdollista hoitaa helposti, on niitä todella helppo hankaloittaa.” – Roku Rousu
PE 13.1. 45 SPECIAL, OULU
Ekasta pitkäsoitosta asti eri asianosaiset ja -osattomat ovat ruinanneet meiltä livelevyä. ”Te ootte enämpi livebändi, ku levybändi, ettekö ookki?”.
Noh, eivätkö kaikki bändit ole? Ainakin itse nautin enemmän lavalla/treeniksellä soittamisesta, kuin kitaran tuplailusta luurit päässä jossain kopissa.
Samaten nautin enemmän keikan katsomisesta, kuin kotosalla levyn kuuntelusta. Ovathan ne tietenki kaksi eri asiaa – ja omalla tavallaan erittäin nautittavia molemmat – mutta jotenkin miellän levynteon enemmän kiertuepromoksi (ikään kuin kutsuksi keikalle), kuin toisinpäin, miten siis asia yleensä ajatellaan. Tai no, eipä näitä asioita tule sen kummemmin mietittyä, kirjoittelenpa vaan mitä tukkoinen pääni näpeilläni takoo. Ja levyähän tässä kuitenkin tehdään, eli mitä vittua.
Levy oli tarkoitus äänittää jo reilusti viime vuoden puolella, mutta aikatauluongelmien vuoksi hommat siirtyivät. Olimme päättäneet äänittää levyn kotikaupungissamme Oulussa, säädön minimoimiseksi, mutta jostain kumman syystä kahtena eri iltana, kahdessa eri paikassa, kaksilla eri kamoilla, kahdella eri setillä jne. Kait sitä on pakko keksiä jotain värkättävää, kun ei ole automatkaakaan, johon päivää käyttää.
Mosset ready to rock? Credit: Moses Hazy
Koska Nelivitosen yläkerrassa ei torstaina ollut mitään, mentiin varalta värkkäämään jo sillon. Kamat sisään/kasaan jo päivällä kahden jälkeen, ja kohti illan ongelmia. Niiden kanssa painittiin yhdessä kuuteen asti, jonka jälkeen pelimannit poistuivat pikkuhiljaa paikalta. 18-22 yläkerran yläkerrassa pitävät kokousta Vapaamuurarit, jotka vaativat, Kari Peitsamon sanoin, ”absolute silence”, joten eipä meistä sen kummemmin apua enää olisi ollutkaan. Miksaajanuorikkomme Jaakko päätti kuitenkin jäädä vielä ”hienosäätämään pari juttua pöydästä”. Hienosti säätikin, yökolmeen asti baarissa, jonka jälkeen taisteli vielä koneensa kanssa aamuseitsemään.
Perjantaina piti vielä palata hetkeksi sorvin ääreen säätämään zydeemit äänityskuntoon. Olo muuttui oudoksi. Tahtomattaan asennoitui keikkaan erilailla. Ennenkin on keikkoja äänitelty, mutta tämä tuntui nyt jotenkin inhottavalla tavalla viralliselta. Tämä on tarkotus julkaista. Virallisesti. Ajatus harhautui jatkuvasti pieniin yksityiskohtiin biiseissä, laitteistossa, kameroissa, sun muissa liikkuvissa osissa, eikä muihin asioihin keskittymisestä tullut mitään. Keikan jälkeen sumenee, ei vähiten takahuoneen täyttäneen savun ja sorinan vuoksi. Huone on täynnä tuttuja. Monet kertovat pitäneensä keikkaa parhaana meiltä näkemistään. En tiedä mitä mieltä olen tästä, tai keikasta yleensäkään. Olihan se aika hyvä, väkeäkin oikein hyvin. Ja kyllä nyt on ihan mukavaa.
LIVE @ 45 Special 13.1. Uusi biisi: ”YOU MUST BE SOMETHING FOR EVERYONE”
LA 14.1. NUCLEAR NIGHTCLUB
Lauantaina oli kylmä, ja pitkät kalsarit olivat jääneet Nelivitoseen. Pitäisi hankkia toiset, mutta toisaalta eiköhän ensi joulu tuo ne tullessaan. Ja nythän ollaan jo kevään puolella.
Voiton puolella oltiin myös liveäänityksen suhteen. Eka keikka hoidettu, ja tuntui, että hoidettiin aika hyvinkin.
Ei siis suurempia paineita tälle illalle, pahaa oloa sitäkin enemmän. Eli täysin päinvastainen olo edelliseen iltaan verraten. Roudaukset ja tsekkailut meni suht kivuttomasti, vaikka päivähän siinä taas vierähti. Finlandia tarjoili meille pitsaa, pitsa taas todellisuuden. Tuntui, että koko porukka alkoi maksaa veroja eilisestä. Itse lähdin kotiin päikkäreille, osa jäi nukkumaan baariin ja kuka minnekin.
Keikalla oli jälleen väkeä hyvin, setti oli erilainen ja jengi tykkäsi…mutta energia ei nyt välittynyt yhtyeelle, vai välittyikö? Suoraan encoren jälkeen kaksi jäsentä keskusteli lyhyesti, mutta tyhjentävästi: ”Ei soiteta enää.. -IKINÄ!” Fiilis on kuitenkin, että livelevystä tulee hemmetin hieno!
Viikko välissä ja minibussissa jälleen. Baddingin Laivat pärähti just radiosta ilmoille ja saavumme Helsinkiin. Viini tuo virneen naamalle. Kohta
Ryhmämatkalle Baltiaan. Ja tästä ensi kerralla, kiertuepäiväkirjan kolmannessa ja viimeisessä osassa…
– Roku Raku Rallallei