RATM:n päivälleen kaksi vuosikymmentä sitten julkaistu esikoisalbumi on edelleen erittäin pätevä tapaus, ja internet todistaa myös sen, että bändi on ollut levyn julkaisua edeltävänä vuonna huikeassa keikkavireessä.
Kuva: Sony Music
Rage Against the Machinen nettisivut tietävät kertoa, että bändin nimeä kantanut debyyttialbumi julkaistiin 10. marraskuuta 1992, eli tasan 20 vuotta sitten.
Silloin Zack de la Rochan, Tom Morellon, Brad Wilkin ja Tim Commerfordin yhtye halusi purkaa patoutuneen pahoinvointinsa vanhemman George Bushin aikaiseen yhteiskuntaan. Lopputuloksena syntyi Morellon funk-riffittelyä, punkin voimasointuja, aggressiivisia rytmejä sekä de la Rochan sylki lentäen huudettuja iskulauseita naittanut rap-rock -albumi.
Triplaplatinaa myyneen albumin myötä yhtye tuli vahingossa aloittaneeksi myöhemmin pilkatuksi joutuneen buumin, jossa tylsistyneet valkoihoiset nuoret tarttuivat matalalle viritettyihin kitaroihinsa ja lökäpöksyihinsä, opettelivat ”räppäämään” ja alkoivat tekemään musiikkia, josta muotoutui mediassa nu-metaliksi kutsuttu suuntaus.
Ei ole kuitenkaan reilua syyttää Limp Bizkitistä ja P.O.D.:sta vain Rage Against the Machinea. Bändin debyyttialbumi kuulostaa nimittäin edelleen 20 vuotta myöhemminkin sen kaiken koomisen puolelle kallistuvan poliittisen paatoksenkin alla energiseltä, vihaiselta ja mukaansatempaavalta rock-albumilta.
Klassikkostatuksen saanutta debyyttialbumia haluaa myös yhtye itse juhlistaa, sillä albumista julkaistaan 23. marraskuuta juhlapainos, josta tulee saatavaksi markkinatalouden vastaisen hengen mukaisesti ainakin kolme versiota erilaisilla lisämausteilla.
Sitä ennen on kuitenkin aika kaivaa Rage Against the Machine hyllystä, asettaa levy soittimeen ja palata hetkeksi nuoruuteen.
Sen jälkeen voikin alla olevan kokonaisen keikkataltioinnin perusteella fiilistellä, millaista olisi ollut riehua bändin keikalla vuonna 1991:
