Luuletko, että Joensuussa on rockareille tarjolla ainoastaan Ilosaarirock? Uskotko, että kiinnostavia ilmiöitä löytyy vain nykypäivän musiikkimaailmasta? Ajatteletko, ettei dokumentista voi saada riehakasta? Rokumentti näyttää, miksi olet väärässä.
Teksti: Annastiina Airaksinen, kuva: Rokumentti
Susirajalla sijaitseva Joensuun kaupunki herää musiikinrakastajan näkökulmasta todella eloon kahdesti vuodessa. Ensimmäinen tapaus, eli jo 40 vuotta maamme kulttuurielämää piristänyt Ilosaarirock, on kuuluisa. Tähän verrattuna toinen samojen hemmojen ja mimmien, eli Joensuun Popmuusikoiden järjestämä festivaali Rokumentti on jäänyt harmillisen vähälle huomiolle. Yleisöä riittää onneksi tästä huolimatta, sillä 16.–20. marraskuuta järjestetty festivaali teki tänä vuonna yleisöennätyksensä, 3500 katsojaa ja oheistapahtumat mukaan lukien 7000 kävijää. Lipuunmyyntiin ilmestyi näytös toisensa jälkeen yhä enemmän loppuunmyyty-kylttejä.
Maamme suurin musiikkidokumentteihin erikoistunut festivaali Rokumentti on piristänyt marraskuita vuodesta 2005. Rockdokumenttifestivaali on vakiinnuttanut asemansa ja muodostunut kiinnostavaksi musiikki-ihmisten kokoontumisajoksi. Tavallisen musiikinkuluttajan kannalta Rokumentti on yleisöystävällisempi tapahtuma kuin esimerkiksi lähinnä musiikkialan silmäätekeville kohdennettu Musiikki & Media Tampereella.
Tänä vuonna Rokumentti otti kantaa maassamme velloneeseen rasismikeskusteluun nimeämällä festivaalin teemaksi Black magic ja tarjoamalla yleisölle kattavan läpileikkauksen mustan musiikin historiaan ja nykypäivään aina James Brownista Lil’ Wayneen.
Yksi viikonlopun parhaista pätkistä mahtui juuri Black magic -alaotsikon alle. Legendaarisesta musiikkiohjelmasta kertonut dokumentti Soul Train: The Hippest Trip in America oli informatiivinen ja hulvaton kertomus ensimmäisestä afroamerikkalaisten omasta televisio-ohjelmasta. Mikäpä olisi parempi perusta tv-show’lle kuin viihdyttävät artistit ja villit tanssijat? Vuonna 1971 syntynyttä ohjelmaa tehtiin peräti 35 vuotta, mikä jätti jälkensä populaarikulttuurin historiaan. Monelle voi tulla yllätyksenä, että robottitanssi, break dancen alkeet ja popin kuninkaan tunnetuksi tuoma moonwalk ovat lähtöisin juuri Soul Trainista.
Monista muistakin Rokumentin dokumenteista voi löytää samat hyveet kuin edellä mainitusta. Hyvää arkistomateriaalia, mukaansatempaavia soundtrackeja ja mielenkiintoisesti kerrottuja faktoja musiikkimaailman ilmiöistä. Yksi vaikuttavimmista oli Beats of Freedom, joka kertoi puolalaisen rokcmusiikin taistelusta neuvostovaltaa vastaan. Samoin 1990-luvun laman runtelemaan Britanniaan sijoittuva High on Hope -dokumentti acid housen ja valtavien laittomien rave-bileiden synnystä sai ajattelemaan, voisiko Suomessakin syntyä vastaavaa uutta nuorisokulttuuria. Mitä jos alkaisimme vallata vanhoja paperitehtaita kulttuurin käyttöön?
Suurten ilmiöiden ohella Rokumentti päästi katsojan myös muusikon iholle. The Extraordinary Life of José Gonzáles kurkisti ruotsalaismuusikon pään sisään ja Troubadours piirsi tarinaa 1960-luvun loppupuolella valokeilaan nousseista amerikkalaisista laulaja-lauluntekijöistä, kuten Carole Kingista ja James Taylorista.
Maailmalla palkittujen dokumenttien lisäksi paikallisuus vilahteli Rokumentin ohjelmistossa. SK8 or Die kertoi loppuunmyydylle salille tarinaa pohjoiskarjalaisesta skeittikulttuurista. Joensuulaisen, venäjäksi laulavan Dusha Piteran kohti Moskovan valloitusta suuntaavasta matkasta kertova dokumentti puolestaan sai lisämausteita, kun yhtye veti akustisen keikan elokuvasalissa.
Ahtaan elokuvakeskuksen käytävillä ei voinut olla törmäämättä paikallisiin, jotka olivat huomanneet, ettei tätä tapahtumaa kannata missata. Tämän kuuli jo tuttavien toisilleen esittämistä ”mitä kiinnostavaa sinä bongasit” -uteluista tai ”miksei sinua ole näkynyt” -ihmettelyistä.
Musiikin ystävälle Rokumentti tarjoaa dokumenttien ohella myös keikkoja. Tänä vuonna Kerubin lavalle nousivat esimerkiksi kanadalainen Danko Jones ja helsinkiläinen Happoradio. Oheisohjelmasta mainittakoon vielä, että kisattiinpa viikonlopun aikana myös rock-keilauksen SM-tittelistä. Voitto meni paikallisjoukkueiden Kerubin ja Ilosaaren sekä neljäntenä finaaliin päässeen Provinssirockin kovasta vastustuksesta huolimatta Teostolle. Yllekirjoittaneen rumbalaisen vahvistama oululaisjoukkuekin tuli palkituksi. Keilaan kirjoitettiin komeasti Rock SM Luuserit 2011. Ehkä ensi vuonna Rumba saa kyhätyksi kokonaisen joukkueen ja keilaa itsensä ykköseksi.