White Wall on Aleksi Salmenperän ohjaama sarja, joka on toteutettu Ylen ja SVT:n yhteistuotantona. Siitä on puhuttu Suomen kalleimpana televisiosarjana, ja 900 000 euron jaksokohtaisella budjetilla se onkin minuuttihinnaltaan samaa luokkaa kuin kotimaiset elokuvat.
Kahdeksanosainen sarja esitettiin Ylellä marraskuussa ja se on katsottavissa Yle Areenassa edelleen.
Iisalmessa ja Pyhäjärvellä kuvatussa sarjassa louhitaan loppusijoituspaikkaa ydinjätteelle. Satojen metrien syvyydestä löytyy valkoinen seinä, joka on tuntematonta materiaalia. Seinän mysteeriä yritetään selvittää samalla kuin löydöstä yritetään pitää salassa, sillä sen paljastuminen saattaisi vaarantaa projektin. Valkoinen seinä alkaa vaikuttaa sen lähistöllä työskenteleviin psyykkisesti.
Salmenperä hallitsee tarinan kertomisen verkkaisella tempolla. Henkilöhahmoja ja niiden välisiä suhteita syvennetään taidokkaasti, ja mysteeriä rapsutellaan esiin pala palalta koukuttavasti. Tunnelmassa on jotain samaa kuin Tarkovskin Solaris– ja Stalker-elokuvissa ja tv-sarja Lostin ensimmäisessä kaudessa.
Musiikki ei ole sarjassa niin vahvassa osassa, kuin etukäteen arvelin haastateltuani Timo Kaukolampea ja Tuomo Purasta Episodi-lehteen. Mutta kun säveltäjäkaksikon musiikki soi, se työntää penkin reunalle. Armomurhaaja-elokuvan musiikista Jussilla palkitun duon luoma ambient on niin intensiivistä, että se todella voimistaa tunnelmaa.
Viimeistään nyt voidaan puhua, että Kaukolampi ja Puranen ovat onnistuneet luomaan oman tavaramerkkisoundinsa. Rikkaimmillaan se soi K-X-P:n musiikissa. Kun siitä riisutaan kerroksia, päästään elokuvalliseen ambientiin ja analogisten syntetisoijien minimalistiseen sointiin, joissa kaksikon inhimillisyys on kuitenkin alati läsnä.
Nämä hurinat, surinat ja satunnaiset pulssit toimivat myös ilman liikkuvaa kuvaa. White Wall -soundtrack julkaistiin viime perjantaina digitaalisissa palveluissa. Svart julkaisee rajoitetun vinyylipainoksen maaliskuussa.