Stalingrad Cowgirls studiossa: ”Tää levy ei ole niin hernemaissipaprikaa kuin eka”

03.02.2010

Pohjoisesta ponnistaneen nuoren mimmikolmikon esikoisalbumi oli vielä raakile, mutta nyt Stalingrad Cowgirlsiltä on luvassa huolellisemmin haudutettua tuotantoa ja kypsempää biisimateriaalia.

Teksti: Janne Flinkkilä, kuvat: Stalingrad Cowgirls

Stalingrad Cowgirlsin laulaja-kitaristi Enni Kivelä kertoo, että bändin toinen albumi alkaa olla valmis. Masterointiin se pitäisi saada helmikuun aikana.

”Luvassa on enää pienet viikonloppusessiot, joiden myötä lisäillään viimeiset laulut ja lisähärpättimet levylle”, Enni kertoo.

”Tarkoitus on hyökätä kesällä festareille Suomeen ja muuallekin, eli ehkä uskaltaisi puhua levyn ulostautumisesta maaliskuussa. Ekaa sinkkua ja videota mietitään parhaillaan. Loppusuoralla ollaan jo, kohta voi hengähtää!”

Albumia on tehty Helsingin Punavuoressa Fried Music -studiolla.

”Pääpiruna kakkoslevyllä on ollut Tuovisen Jyrki, jonka kanssa ollaan työstetty biisejä jo parin vuoden verran.”

Parin vuoden ajalta olivat peräisin myös ensimmäisen levyn biisit. Vuonna 2007 julkaistu Somewhere High kuulosti sympaattiselta muttei vielä täysin valmiilta. Ennin mukaan tällä kertaa tunnelma oli täysin erilainen.

”Nyt meillä oli oikeasti aikaa rakentaa biisejä ja työstää ne meidännäköisiksi. Kirjoittaa ja muokata uusiksi, jos joku ei miellyttänyt. Eli työtä on tehty enemmän, ja siksi me ollaan jo nyt tyytyväisempiä tähän levyyn.”

Kehitystä on siis tapahtunut. ”Onneksi”, sanoo Enni.

”Ekan levyn materiaalia ei juuri muokkailtu: biisit lyötiin nauhalle melko lailla sellaisenaan kuin ne alun perin oli tehty. Tää levy ei ole niin hernemaissipaprikaa kuin eka. Biisejä on toki erilaisia, mutta soundimaailma, soitto ja levyn tarina saavat siitä yhtenäisemmän kuuloisen.”

Ensimmäisen levyn jälkeen Stalingrad Cowgirls on ehtinyt soittaa kymmeniä keikkoja Suomessa ja ulkomailla. Karttunut kokemus on tuonut varmuutta omien instrumenttien hallintaan sekä tiukentanut yhteensoittoa.

”Olen myös huomannut huiman eron oman ääneni kanssa, mikä voi kyllä johtua myös siitä, että ääni on ollut tosi huonossa kunnossa ja käheänä jo useamman vuoden”, Enni sanoo.

Studioaikaakin on ollut enemmän kuin esikoista tehtäessä.

”Levy-yhtiön väki ei missään vaiheessa ole hengittänyt niskaan ja huomautellut, että pitäisi tapahtua nopeammin. Ehkä juuri tuo aika on ollut se ratkaiseva tekijä. Biiseistä on tehty useampi versio, ja me ollaan huomattu, että ne on jatkuvasti muuttuneet parempaan suuntaan.”

”Tuottaja on potkinut meitä eteenpäin, eikä todellakaan ole päästänyt helpolla. Se on laittanut tekemään joitain kertsejä tai säkkäreitä uudestaan, jos ne ei ole olleet tarpeeksi hyviä. Ja just sitä me toivottiinkin, kun alettiin levyä vääntää.”

Mukaan tulee yksi cover-biisi, johon idea lähti bändiltä itseltään.

”Kesällä me kuunneltiin paljon Rehtoreita, ja sieltä nousi esille sellainen kappale kuin Perjantain ja maanantain välinen yö. Kävi ilmi, että biisintekijä on aikoinaan väännellyt siihen enkkusanoituksiakin, ja se antoi ihan mielellään tehdä biisistä oman version. Biisi on niin kovasti meidän oman musan kuuloinen, että se ei edes pomppaa niin kovasti silmille kuin joku toinen cover ois voinut.”

EDIT: Stalingrad Cowgirlsin albumi Kiss Your Heart Goodbye julkaistaan 5.5. | Lue Stalingrad Cowgirlsin haastattelu Rumbasta 4/10.

Lisää luettavaa