Saimme eilen ilouutisia Tampereen suunnalta: 50 Cent saapuu Blockfestin pääesiintyjäksi. 50-päivät sen kuin jatkuvat, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta The Massacre -albumin julkaisusta.
Candy Shop -hitin sisältänyt 50 Centin kakkosalbumi meni Billboardin albumilistan ykköseksi ja pärjäsi Suomessakin verrattain hyvin: The Massacre debytoi albumilistan seitsemäntenä ja keräsi yhteensä kymmenen listaviikkoa. Vertailun vuoksi: samana vuonna ilmestyneistä rap-albumeista Kanye Westin Late Registrationin paras sijoitus Suomen albumilistalla oli 18. ja listaviikkoja kertyi yhdeksän ja USA:ssa kuusi viikkoa ykkösenä ollut The Gamen The Documentary ei noussut Suomessa listalle lainkaan.
The Massacre arvioitiin kolmen tähden arvoiseksi Rumban numerossa 7/05. Albumia kehutaan muun muassa tarttuvista kertosäkeistä ja moititaan tusinabiiteistä. Lue arvio alta.
50 Cent
The Massacre
Shady/Aftermath
Hiphopin leikkikentällä 50 Cent puhuu toisista pahaa ja saa kamunsa tönimään niitä, jotka eivät kuulu hänen piiriinsä.
50 Centin tyyliin kuuluvat kaikki hiphopin pahimmat stereotypiat. Piggy Bankissa hän mollaa kollegoitaan, Candy Shopissa naiset saavat tulla nuolemaan hänen tikkariaan ja Gunz Come Out on vain yksi niistä monista biiseistä, joissa pyssyt tosiaan tulevat esiin.
Stereotypioiden karrikoitu viljely tekee 50 Centistä selkeän hahmon, mikä taas auttaa myymään miljoonia levyjä. Hurjat myyntiluvut mahdollistaa myös 50 Centin musiikki, joka on popimpaa kuin mitä karski maine antaa olettaa. Kulmakunnan lihaksikkaimmalla räppärillä on myös makeimmat kertosäkeet. The Massacre rullaa kevyesti läpi lähes 80 minuutin mittainsa. 50 Centin yksioikoisista jutuista saa myös selvää, vaikka ei olisi kuunnellut hiphopia kuin lyhyen oppimäärän.
Esikoista jämäkämmällä ja valoisammalla albumilla on paljon tusinabiittejä, esimerkiksi Outta Controlissa ja Get in My Carissa. Se sopii 50:n G Unit -ryhmän linjaan; myös Young Buckin ja Lloyd Banksin levyt perustuvat mukavaan mutta geneeriseen hiphop-soundiin.
The Massacren vahvin kohta tulee yllättäen albumin puolivälissä, jossa 50 Cent osoittaa, että tunnelmallinen vire sopii hänen räppäystyyliinsä. Disco D:n tuottama Ski Mask Way, Cue Beatsin A Baltimore Love Thing ja Hi-Tekin Ryder Music tuovat houreisen rentoja sävyjä albumille. Kolmen biisin perään tulee esimakua albumille antanut Disco Inferno, johon Dr. Dre taisi löytää biitin hulluilta päiviltä, mutta kertosäkeen mamma-meininki puree petollisesti kuten Bic Mac. Nämä vedot nostavat The Massacren lähelle G Unitin The Gamen tuoreen The Documentary -albumin tasoa.
Eminemin tuottamista biiseistä erityisesti Gatman & Robbin sekä My Toy Soldierin ongelmaksi koituu, että 50 Centille ei istu Eminemin nopea, rullaava tyyli.
Jonathan Mander