Sweatmasterin kuoppaamisen jälkeen perustettu Lost Boots julkaisee debyyttialbuminsa huhtikuussa. Muutama biisi saatiin kuunneltavaksi jo tammikuussa, mutta nyt vuorossa on uusi digisinkku ja halusipa bändi kertoa sekavan syntytarinansakin.
“Sweatmasterin kuoppaamisen jälkeen oli tarkoitus alkaa tekemään musaa suomeksi laulettuna. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt luontevasti, osittain siitä syystä että Sasu yritti samalla tehdä turhan progeja biisejä. Mikko vittuuntui koko hommaan ja pestautui Pää Kiihin soittamaan punkkia. Mattikin lopetti soittohommat hetkeksi kokonaan ja Sasua kyllästytti kummankin naamat muuten vaan.”
“Kaapista löytyi kuitenkin vanhoja keikkarahoja ja päätettiin käydä baarikierroksella kuluttamassa ne. Kaikkien vanha tuttu Tomi lyöttäytyi seuraan Tiniksessä, kuunteli hetken marmatusta ja sanoi että pistetään uusi bändi pystyyn neljästään; turha heittää kirvestä kaivoon. Lupasi vielä, että jos pääsee bändiin niin tuo setänsä kenkätehtaalta Turkista kaikille uudet keikkabuutsit. Kengät jäi ilmeisesti kotimatkalla Forssan Autokeitaalle, mutta bändi saatiin kasaan.”
Lost Boots sai nimensä. Näiden käänteiden jälkeen proge heitettiin romukoppaan, laulukieli vaihtui takaisin englanniksi ja parissa päivässä äänitetty albumi on konstailematonta rockia.
“Ei tossa levyllä ole mitään erikoista, mutta se oli tarkoituskin. Rokkivaikutteita ja -tunnelmia eri kausilta meidän tulkintoina. Jos joku ei tästä tykkää niin meidän äidit ei ala itkemään.”
Nuorestä iästään – siis bändin, ei soittajien – huolimatta Lost Bootsilla on nimekkäitä faneja. Tai siis ainakin lähes faneja. Melkein faneja. Fanintapaisia. Tai ainakin musiikkia kommentoineita.
“Tomi törmäsi Antalyan reissullaan Markku Aroon, jolle päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen kuunteluttamaan levyn masteria.”
Nokialaisen iskelmälegenda tuomio oli bändin mukaan: “Jos Lost Boots osaisi soittaa paremmin ja tehdä hyviä biisejä, niin teillä olis ihan topkymppibändi Turun ja Porin läänissä”.