”Ensimmäinen albumi on loistava. Se oli heidän hetkensä. En voisi vähempää välittää reunionista”, tokaisee brittitoimittaja Kieron Tyler.
Kuva: Geffen
Parisen viikkoa sitten se varmistui: legendaarinen brittipopin suunnannäyttäjä The Stone Roses kokoaa rivinsä uudelleen. Nyt selvitimme, mitä kahdella brittivaikuttajalla ja kahdella suomalaismuusikolla on reunionista sanottavanaan.
Mitä arvelet reunionista seuraavan? Pystyykö Stone Roses tekemään vielä jotain hienoa, vai jääkö paluu laimeaksi ja noloksi rahastukseksi?
Kieron Tyler, Mojo-lehden toimittaja:
”Minulla on ongelmia sekä reunionien että klassikkoalbumikeikkojen kanssa. Kuinka jonkin levyn erityinen hetki voitaisiin tavoittaa uudelleen? Stonen Rosesin kanssa tämä on vielä ongelmallisempaa, koska he olivat niin epätasainen livebändi. Toisinaan keikat saattoivat olla mahtavia ja toisinaan järkyttäviä. ”
”En laittaisi kauheasti likoon uuden materiaalin puolesta, heillehän tuotti suuria vaikeuksia jopa saada toinen albumi tehtyä. Eikä se levy ollut edes hyvä. Veikkaan, että bändi tekee kiertueen ja fanit maksavat lippunsa.”
Nick Triani, Soliti-lafkan pomo:
”Näin 1990-luvun puolivälissä Stone Rosesin viimeisen keikan Readingissa, ja se oli katastrofi, joten uskon, että paluu antaa heille mahdollisuuden palauttaa maineensa. Pohjimmiltaan olen kuitenkin melko ahdistunut reunion-uutisesta. Keski-ikäinen Stone Roses ei vain ole oikein. Se, että muistan heidät bändinä, joka nuorensi Ison-Britannian musiikkiskenen, on tarpeeksi minulle. Paluu vaikuttaa epätoivoiselta ratkaisulta. Kaikki tekevät reunioneita, mikä kertoo siitä, kuinka paljon nostalgia tänä päivänä liikuttaa musiikkibisnestä. Menisin kyllä katsomaan, jos he tulisivat Suomeen.”
Samae Koskinen:
”En mä osaa mahdollisesta uudesta musasta sanoa juuta enkä jaata, tuntuu että itseään säästääkseen kandee olla skeptinen tämmösten juttujen kanssa. Sieltähän voi tulla mitä tahansa, kuten kavereiden kakkoslevy anto ymmärtää.”
”Mutta kyllä mä oon varma, että jos Suomeen tulevat, niin oon innokkaana kattomassa keikkaa, näiden levytyshistoria on täynnä niin hienoja hetkiä. Ja ainakin mulle jokainen yhtyeen jäsen on muodostunu semmoseks sarjakuvahahmon kaltaiseksi myyttiseksi kokonaisuudeksi, että kiinnostaa kovasti nähdä minkälaista touhua saavat aikaan.”
Rami Vierula (Delay Trees):
”Olinkohan viides- tai kuudesluokkalainen, kun yhtye hajosi, joten en luonnollisesti päässyt bändiä livenä näkemään. Eli jos tää reunion-touhu sen seikan korvaa, niin kelpaa vallan mainiosti. Ainahan näissä reunioneissa on semmoinen laimea yleistunnelma, mutta haluan uskoa että tämä nelikko hoitaa homman kunnialla ja asian vaatimalla arvolla.”
Millainen suhde itselläsi on yhtyeeseen?
Kieron:
”Ensimmäinen albumi on loistava. Se oli heidän hetkensä. En voisi vähempää välittää reunionista. Käytän energiani mieluummin jonkin uuden seuraamiseen, kuten esimerkiksi Spotlight Kidin, Milagresin tai Rayographsin.”
Nick:
”Stone Roses oli minulle todella tärkeä bändi. Ostin debyytin samana päivänä kuin se tuli myyntiin. Siihen aikaan Englannissa ei ollut meneillään mitään musiikillisesti kiinnostavaa eikä liioin lupausta paremmastakaan. Vain Tom Pettyä ja Phil Collinsia ja muuta keskitien sontaa. Sitten keskeltä tyhjyyttä ilmestyi Stone Roses ja muutti tuulen suunnan. Bändin lahjakkuus oli vertaansa vailla. Se inspiroi suuresti minun kaltaista työväenluokan edustajaa hoitamaan hommat paremmin.”
”Bändin merkitystä brittipop-genrellä ei voi aliarvioida. Esimerkiksi Liam Gallagher varasti liikkeensä ja asenteensa Ian Brownilta. Ensimmäinen levy voisi olla merkkipaalu millä tahansa aikakaudella. Se on ylittänyt aikansa ja paikkansa ja kuuluu kaikkien aikojen albumien joukkoon. Kuulen vieläkin sen vaikutuksen nykymusiikkiin. Sen takia reunionia ei tarvita.”
Samae:
”Kyllä mä sen ekan levyn oon kuluttanut ihan puhki aikanani. Eikä se kakkoslevykään mun mielestä ihan surkee ollu, varsinkin Love Spreads on kova biisi. Ja onhan Begging Youkin hillitön.”
Rami:
”Bändi on hyvin läheinen minulle. Yksi Lontoosta 2000-luvun alussa ostettu bändin t-paita on puhkikulutettu ja samoin taitaa olla levyjen laita. Varsinkin ensimmäinen levy ja sitä edeltäneet sinkut olivat oikein suuri vaikute nuorempana. Tosin kyllä meidän toisen levyn demoihinkin koitin saada sellaista Elephant Stone -vibaa veivattua mukaan. Katsotaan päätyykö samat tunnelmat levylle. This Is the Onea ollaan myös joskus veivailtu bändiharkoissa.”